Keväiseen opetusohjelmaani kuuluu Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelman aineopintojen kurssi
ITIA53 Kirjastopalveluiden kehittäminen ja asiantuntijuus. Kurssi on viiden opintopisteen laajuinen ja siinä on viimeisen tutkintorakenneuudistuksen mukaisesti yhdistetty kaksi aiempaa neljän opintopisteen kurssia, joista aiemmin toinen muodostui pääasiassa luennoista ja toinen kirjatentistä/-esseestä.
2012 tutkintorakenneuudistuksen myötä kurssit (opintojaksot) muuttuivat siis viidellä opintopisteellä jaollisiksi ja siinä olikin tutkinto-ohjelman opettajilla miettimistä, että mistä karsitaan ja mitä yhdistetään. Nykyistä ITIA53:a edeltäneet neljän opintopisteen kurssit muodostuivat 2008-2010 välillä sellaisista kokonaisuuksista kuin
tietohallintoyksiköiden johtaminen sekä palvelujen ja kokoelmien evaluointi ja evaluointimenetelmät. Vuosina 2010-2012 kurssien niminä olivat puolestaan
kirjasto- ja informaatioalan asiantuntijuus ja johtaminen
sekä
palvelujen ja kokoelmien kehittäminen, arviointi ja markkinointi.
Mainituilla kursseista on tapahtunut muutosta siten, että johtajuuteen liittyvää opetusta on vähennetty ja alettu vähitellen painottamaan laajempaa alan asiantuntijuutta, mikä on varsin järkevää, sillä vain murto-osa valmistuneista päätyy johtajiksi ja yleensä vasta vankan asiantuntijauran jälkeen. Palvelujen ja kokoelmien pelkästä arvionnista on puolestaan vähitellen siirrytty myös niiden kehittämisen sekä markkinoinnin problematiikkaan.
Nyt yhdistetyn kurssin haasteena on ollut sekä sen laaja-alaisuus että erilaisten opetusmuotojen yhdistäminen. Jo aiemmin alan johtajuuden ja asiantuntijuuden kursseilla on järjestetty lähinnä vierailuluentoja, joista heidän tuli pitää luentopäiväkirjaa, mutta sen lisäksi opiskelijat laativat lyhyen esseen. Palveluiden ja kokoelmien kehittämisen, arvioinnin ja markkinoinnin kurssilla on taasen ollut tuiki perinteinen kirjatentti tai kirjallisuuden suorittaminen esseesuorituksella.
Tämän hetken suuntaus lienee se, että opiskelijoiden pitäisi kai päästä tekemään entistä enemmän ryhmätöitä ja yleensäkin heitä pitäisi innostaa keskustelevampaan työkulttuuriin. Kuitenkin erityisesti alan johtajuuden ja asiantuntijuuden kurssi on edellisinä vuosina ollut erityisen suosittu. Esimerkiksi tänä keväänä kurssille ilmoittautui 70 opiskelijaa, ja heistä kurssin loppuun suorittaa noin 50. Sen vuoksi opetustavaksi on edelleen valittu luennot ja kirjallisuus, sekä suoritustavaksi luentopäiväkirjat ja kirjallisuusessee.
Kurssin rakenne
Vuosi sitten johtajuuden ja asiantuntijuuden kurssilla päätin tallentaa mahdollisimman monta luentoa tulevaa käyttöä ajatellen. Jo tuolloin haaveilin, että kurssille saataisiin lisää joustoa, monipuolisuutta ja valinnan varaa, jos opiskelijat voisivat käydä kuulemassa sekä uusia esiintyjiä että katsoa aiemmin tehtyjä tallenteita. Onnistuinkin saamaan luvat ja tallentamaan neljä luentoa. Tänä keväänä onnistui puolestaan kolmen uuden luennon tallennus.
Kirjallisuutta oli puolestaan viimeisen opintosuunnitelmatyön pohjalta valittu neljän teoksen verran niin kirjastojen johtamisen, palveluiden kehittämisen kuin markkinoinninkin saralta. Nämä neljä teosta olivat niin sanotusti "pakollisia" lähteitä esseessä käytettäväksi, mutta lisäksi vuosien varrella on kertynyt opettajien keräämiä uudempia ja vanhempia alan kirjallisuuslistoja.
Näiden pohjalta kurssin suoritus siis muodostui seuraavanlaiseksi:
- Opiskelijan tulee suorittaa kuudesta vierailuluennosta ja neljästä aiemmasta tallenteesta kahdeksan.
- Kustakin luennosta tulee laatia noin 400 sanan luentopäiväkirjamerkintä.
- Kirjallisuuden pohjalta tulee laatia noin 3000 sanan essee.
- Koko kurssista tulee tehdä noin 400 sanan oman oppimisen arviointi (portfolio).
Vierailuluennot ja aiemmat tallenteet ovat eri paikkakunnilta kutsuttujen alan ammattilaisten laatimia ja pitämiä. Vierailijoille on luonnollisesti annettu kurssin yleinen aihealue, mutta muutoin annettu suhteellisen vapaat kädet luentojen tarkan aiheen suhteen. Kunkin luennoitsijan kanssa on kuitenkin keskusteltu siitä, mistä kannattaa puhua. Lisäksi jo luennoitsijoiden värväämisen yhteydessä tapahtuu tietynlaista aihepiirien valintaa.
Vierailuluennot järjestettiin kolmena perjantai-iltana kello neljän ja kahdeksan välillä. Näin on menetelty jo aiemmin johtajuuden asiantuntijuuden kursseilla, koska on tämän ajankohdan on havaittu sopivan parhaiten muilta paikkakunnilta saapuville luennoitsijoille.
Luentopäiväkirjamerkintöjen lisäksi opiskelijoille annettiin korvaava tehtävä siltä varalta, että joku ei kerta kaikkiaan pääse osallistumaan millekään luennoista. Tällöin opiskelijan tuli haastatella esimerkiksi oman lähikirjaston työntekijää ja laatia siitä lyhyt raportti ohjeiden mukaisesti.
Kaikille tehtäville (luentopäiväkirjat ja essee) annettiin yksi dead line, mihin mennessä kaikki työt tuli palauttaa. Aikaa kaiken suorittamiselle oli noin kaksi kuukautta, ja esimerkiksi kurssin lukulista ja ohjeet olivat nähtävillä jo hyvissä ajoin ennen kurssin virallista aloittamista ja enennen ensimmäisiä luentoja. Näin opiskelijoilla oli mahdollisuus ryhtyä esimerkiksi esseen kirjoittamiseen ja aiempien luentotallenteiden katsomiseen heti kurssin alettua.
Kurssille annettiin myös suhteellisen selkeä sakkokäytäntö. Jokaisesta myöhästymisvuorokaudesta vähennettiin myöhästyneestä tehtävästä pisteen kymmenys per vuorokausi. Näin laskien tehtäväosion saama pistemäärä tippuu nollaan noin reilussa kuukaudessa, jos tehtäväsuoritus on muutoin täyden viiden pisteen arvoinen.
Kurssin palautteen anto
Luentopäiväkirjamerkinnöille laitettiin palautusalustaksi Moodlen keskustelualue; yksi alue per luento. Näin menettelin siksi, että opiskelijoille tarjoutuu tällöin mahdollisuus sekä lukea että kommentoida myös toisten suorituksia. Lisäksi opiskelijat voivat näin esittää myös kysymyksiä, joihin voi vastata joko opettaja tai kuka tahansa muista kurssin suorittajista, ja lisäksi kaikki halutessaan näkevät nämä kysymykset ja vastaukset.
Olen omaksunut tämän tavan vetämilläni Avoimen yliopiston kursseilla, ja siellä hyväksi havainnut. Osa opiskelijoista saattaa aluksi arastella tehtäväsuoritusten julkaisemista muiden nähden, mutta yleensä kaikki oppimistaan arvioivat lopulta kiittelevät tätä tapaa. Osa usein ensin epäilee, että oman omaperäisen vastauksen kirjoittaminen vaikeutuu, jos ensin lukee muiden vastauksia, mutta olen ohjeistanut opiskelijoita yksinkertaisesti kirjoittamaan ensin oman suorituksensa ennen kuin lukevat muiden vastauksia.
Tarkoituksena ei kuitenkaan ole synnyttää varsinaista keskustelua, vaikka alustana käytetätään keskusetelualuetta. Olennaisempaa on avoimuuden kulttuuriin totuttautuminen ja mahdollisuus ainakin lukemalla oppia myös toisten suorituksista. Tein myös opiskelijoille selväksi, etten minäkään suinkaan aio enkä pysty jokaista luentopäiväkirjamerkintää kommentoimaan ja kaikkiin kysymyksiin vastaamaan, vaan ainoastaan muutamiin tärkeimmiksi katsomiin.
Lisäksi päädyin tällä kertaa julkaisemaan kerran viikossa viikkokatsauksen kurssin uutispalstalle. Siellä esimerkiksi julkaisin kootusti vastauksia vierailijaluennoitsijoille luentopäiväkirjoissa esitettyihin kysymyksiin, sillä monesti opiskelijat eivät huomanneet esittää kysymyksiä jo luennon aikana. Välitin nämä jälkikäteen tehdyt kysymykset sähköpostitse luennoitsijoille ja sain niihin vastaukset yleensä noin viikon viiveellä.
Opiskelijoilta saatuja parannusehdotuksia
Mielestäni oman oppimisen arviointitehtävä (portfolio) on mitä erinomaisin keino paitsi laittaa opiskelijat pohtimaan omia opiskelumenetelmiään, niin myös saada palautetta opetuksesta. Tässä muutamia keskeisimpiä tämän kurssin osalta:
Kurssilla pitäisi olla avausluento. Aiempina vuosina johtajuuden ja asiantuntijuuden luennoilla tällainen onkin järjestetty, mutta tänä vuonna ajattelin koittaa, josko opiskelijat pärjäisivät kirjallisella ohjeistuksella ja johdatuksella aiheeseen. Näin osin siksi, että edellisenä vuonna muutamat pitivät ainakin ohjeiden ääneen lukemista turhana. Näyttä kuitenkin siltä, että ainakin lyhyt johdatus aihealueeseen olisi paikallaan.
Aiheita pitäisi suunnata erityisalueille. Aiemmat luentotallenteet painottuvat lähinnä kirjastojen johtamiseen. Tämän kevään vierailijoista moni puhui puolestaan kirjastopalvelujen kehittämisestä. Yksi puolestaan kertoi asiakirjahallinnan tietosuojasta. Pari opiskelijaa esimerkiksi toivoi esiintyjiä muun muassa museoalalta ja yleensä alan palvelujen markkinoinnista. Lisäksi tähänastiset esitykset edelleen pitkälti painottuvat organisaatioiden johtajan virassa toimivien näkemykseen. Tämä johtuu lähinnä minusta, koska olen yleensä lähestynyt ensin organisaatioiden johtajia vierailijoita värvätessäni, jotka sitten yleensä ovat myös olleet niitä innokkaimpia esiintymään tulijoita. Opiskelijat kaipasivat myös enemmän kertomuksia käytännön työn ongelmista sekä työprosessien kuvauksia. Myös johonkin tiukkaan teemaan rajautumista ehdotettiin. Näin yhtenä vuonna tehtiinkin johtajuuden ja asiantuntijuuden kurssilla, mutta mielestäni alasta pitäisi pystyä antamaan monipuolinen kuva. Tulevina vuosina voi kuitenkin olla mahdollista koota tallenteista teemojen mukaisia paketteja valittavaksi.
Kurssin ajankohdan tulisi olla sopivampi. Kurssi on ollut yllättävänkin suosittu, vaikka sen vierailuluennot järjestetään perjantai-iltaisin. Monet kuitenkin yleensä tästä aina purnaavat. Jatkossa pitääkin aktiivisemmin selvittää myös luennoitsijoiden mahdollisuutta vierailuihin muina päivinä ja kellonaikoina. Jo luentojen aikaistaminen kahdella tunnilla kello kahden ja kuuden välille voisi olla parempi vaihtoehto. Yhden opiskelijapalautteen perusteella kurssi olisi myös syytä järjestää syyslukukaudella eikä kevään lopulla, sillä yleensä kevääksi kasaantuu kuulemma kurssisuorituksia yllin kyllin. Tästä minun täytynee keskustella muiden opettajien kanssa järjestettävässä opettajien kokouksessa.
Ohjeita pitää korjata ja selkeyttää. Esimerkiksi esseen pituusvaatimuksen suhteen minulla pääsi tapahtumaan suuri virhe, kun laitoin ohjeeksi kirjoittaa
10 sivua eli vähintään 4000 sanaa. Nimittäin kymmensivuinen essee vastaa lähinnä 3000 sanaa. Palautteesta kävi myös ilmi, että sana
vähintään voidaan tulkita siten, ettei tehtävää ylipäätään hyväksytä ellei se ylitä annettua sanamäärää. Sama sanamuoto esiintyi myös luentopäiväkirjan ohjeessa. Tämä on selvästi yhteydessä siihen, että opiskelijoita ensisijaisesti aina kiinnostaa kurssin arviointi ja tieto siitä, mikä on riittävää kurssin läpäisemiseksi. Tässä olen nyt kahden vaiheilla. Ensimmäisenä vaihtoehtona on, että pidän kiinni numeerisesta arvioinnista, koska se mielestäni innostaa niin opiskelijoita kuin opettajaakin parempaan suoritukseen. Tällöin täytyy mieluummin käyttää sanamuotoa
noin X sivua eli X sanaa, ja kertoa sen olevan minimivaatimus hyvään suoritukseen. Muutamat tosin kärttivät, ettei sisällön ja laadun pitäisi olla tärkeämpää kuin pituuden ja määrän. Itse kuitenkin olen todennut, että laatu usein on riittävä, jos ja kun kirjoitelman pituusvaatimus täyttyy. Ja toinen vaihtoehto sitten on, että kurssin arvosteluksi muutetaan hylätty/hyväksytty, ja tehtävien sanamuodoksi tosiaan laitetaan
vähintään X sivua eli X sanaa. Tällöin tehtävää (ja kurssia) ei hyväksytä suoritetuksi, ellei tuo pituusvaatimus täyty.
Kurssille pitäisi saada ryhmätyöskentelyä. Tämä vaatimus kummittelee mielessäni jatkuvana peikkona jo omastakin takaa. Yhtäältä suhteellisen suuri osallistujamäärä ja heterogeeninen ryhmän koostumus eivät rohkaise ryhmätyöskentelyyn. Toisaalta muutamat myös kiittelevät kurssin suoritustapaa, todeten ryhmätöitä olevan jo muutoinkin kyllästymisen asti. Yhtenä ehdotuksena kuitenkin oli, että esimerkiksi viimeisellä luennolla voitaisiin järjestää keskustelutilaisuus kurssin yhteenvedoksi.
Luennoitsijoiden pitäisi antaa enemmän aikaa keskusteluun. Tämä liittyy osin ryhmätyöskentelyn vaatimukseen. Osa opiskelijoista muun muassa valitti, että esiintyjät yrittivät mahduttaa liikaa luentoihinsa, joutuivat lopussa kiirehtimään, eivätkä siis antanee aikaa keskustelulle. Lisäksi luennoilla oli ongelmia äänentoistolaitteiden kanssa ja muutoinkin keskusteluintoa rajoitti, kun mikrofonia olisi pitänyt kierrättää salissa. Luennoitsijat pitäisi siis ohjeistaa varaamaan selkeästi enemmän aikaa keskustelulle. Mikrofoniongelmien innoittamana perehdyin myös tuoreeseen
Catch box mikrofonikeksintöön, jonka markkinointivideossa erityisesti kyseenalaistetaan, että miksi ihmiset enää ylipäätään menevät luennoille, kun puhuvan pään voisi korvata nettivideolla. Ratkaisuna tällöin on, että mikrofonista tehdään riittävän helppo ja leikkisä, jotta se innostaisi salissa istuvaa yleisöä osallistumaan, kysymään ja keskustelemaan. Yritän nyt selvittää, josko tällaisen "karvanoppamikrofonin" saisi käyttöönsä ensi kevääksi.
Muuta huomioitavaa
Kun ja jos oppimateriaalina käytetään luentotallenteita, niin silloin niitä on syytä kuvailla hieman tarkemmin kurssisivuilla. On esimerkiksi tärkeää varoittaa äänen huonosta laadusta, sillä tästä tuli paljon palautetta. Lisäksi tallennettujen luentojen aihetta voisi kuvailla muutamalla sanalla.
Moodle oppimisympäristössä kannattaa avata yleinen
Pulina- ja pulmapalsta, ja juurikin tuolla nimellä, sekä laittaa se heti kurssialueen etusivun alkuun. Moodlessa valmiiksi tuleva uutispalsta ei oletusasetuksiltaan anna opiskelijoille mahdollisuutta kommentointiin, ja siksi se muistuttaa lähinnä perinteistä ja jäykkää yhdeltä monelle tapahtuvaa joukkoviestintää. Pulina- ja pulmapalstalla opiskelijat voivat esittää kysymyksiä ja kommentteja, jolloin niihin voi myös vastata kaikki muut osallistujat ja vastauksista myös hyötyvät kaikki. Harkitsen jatkossa käyttäväni yksinomaan tätä myös esimerkiksi edellä mainittujen viikkokatsausten julkaisemiseen, ja pakottaa asetuksista kaikki tämän keskustelualueen seurantaan myös sähköpostitse.
Kirjallisuusesseen suorituksessa on syytä harkita lisää korvaavia vaihtoehtoja ja esimerkiksi ohjeissa selkeästi kerrottava miten monta artikkelia vasta yhtä kirjaa, jos joku helpommin läytää ja haluaa mieluummin käyttää lähdeaineistona artikkeleita.
Kaiken kaikkiaan saamani palaute kurssista on ollut pääsääntöisesti hyvää. Opiskelijat kokivat, että kurssin suorittamiseen on runsaasti joustovaraa niin aikataulun kuin suoritustapojen puolesta. Uusien vuosittain kutsuttavien vierailijoiden ja vanhojen tallenteiden avulla pystyy luomaan mielekkäitä paketteja, jotka antavat opiskelijoille mahdollisuuden poimia itseään eniten kiinnostavia kokonaisuuksia. Lisäksi kirjallisuusesseessä pystyy hyödyntämään luennoilla oppimaansa, sillä näin tavallaan yhdistyy käytäntö ja teoria. Eräs opiskelija totesikin, että esimerkiksi kirjallisuudesta ei lainkaan välity sama jatkuva muutosten kanssa elämisen hektisyys ja sen aiheuttamat ongelmat, kuin mitä luennoista välittyy. On ymmärrettävää, että kirjallisuuden pitää pystyä olemaan tavallaan ajattomampaa ja siten ei pysty kertomaan hetken muutoksista. Tällöin joka vuosi päivittyvät luennot toimivat kirjallisuuden tukena ja pystyvät antamaan hyvän kuvan siitä, minkälaisten ongelmien parissa asiantuntijat joutuvat käytännössä painimaan.
