Käytännön kirjastotyön kurssi

Laitetaanpa laajemminkin tiedoksi mitä on tullut puuhailluksi ylitöinä... Järjestettiin nimittäin Tampereen yliopiston Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median opiskelijoille käytännön kirjastotyön kurssi, missä pääsevät laittamaan meidän sekaisin mennyttä oppiainekirjastoa järjestykseen.

Annoin kaikille 8 opiskelijalle Moodle kurssialustalla saman tien opettajan oikeudet, jotta pääsevät tutustumaan siihenkin työvälineeseen. Lisäksi hyödynnämme muun muassa Google Drive taulukkoa kirjojen käsittelyssä. Opiskelijat (ja minä) pidämme myös Google Drivessa kirjaa työtunneistamme, jotta tiedetään paljonko työtä kurssi vaatii. Ja tuloksia raportoidaan sekä kurssin sisällä että julkisesti.

 Jokainen opiskelija joutuu esimerkiksi vuorollaan sihteerin tehtäviin tai muihin kirjallisiin raportointitehtäviin. Lisäksi annan viikkkotehtäviä, mitkä edellyttävät postin laittamista julkiseen blogiin. Kurssin julkinen blogi löytyy täältä.

Kaikenkaikkiaan varsin hauska ja opettava kurssi =)

Vierailuluentojen ja kirjaesseen yhdistäminen

Keväiseen opetusohjelmaani kuuluu Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelman aineopintojen kurssi ITIA53 Kirjastopalveluiden kehittäminen ja asiantuntijuus. Kurssi on viiden opintopisteen laajuinen ja siinä on viimeisen tutkintorakenneuudistuksen mukaisesti yhdistetty kaksi aiempaa neljän opintopisteen kurssia, joista aiemmin toinen muodostui pääasiassa luennoista ja toinen kirjatentistä/-esseestä.

2012 tutkintorakenneuudistuksen myötä kurssit (opintojaksot) muuttuivat siis viidellä opintopisteellä jaollisiksi ja siinä olikin tutkinto-ohjelman opettajilla miettimistä, että mistä karsitaan ja mitä yhdistetään. Nykyistä ITIA53:a edeltäneet neljän opintopisteen kurssit muodostuivat 2008-2010 välillä sellaisista kokonaisuuksista kuin tietohallintoyksiköiden johtaminen sekä palvelujen ja kokoelmien evaluointi ja evaluointimenetelmät. Vuosina 2010-2012 kurssien niminä olivat puolestaan  kirjasto- ja informaatioalan asiantuntijuus ja johtaminen sekä palvelujen ja kokoelmien kehittäminen, arviointi ja markkinointi.

Mainituilla kursseista on tapahtunut muutosta siten, että johtajuuteen liittyvää opetusta on vähennetty ja alettu vähitellen painottamaan laajempaa alan asiantuntijuutta, mikä on varsin järkevää, sillä vain murto-osa valmistuneista päätyy johtajiksi ja yleensä vasta vankan asiantuntijauran jälkeen. Palvelujen ja kokoelmien pelkästä arvionnista on puolestaan vähitellen siirrytty myös niiden kehittämisen sekä markkinoinnin problematiikkaan.

Nyt yhdistetyn kurssin haasteena on ollut sekä sen laaja-alaisuus että erilaisten opetusmuotojen yhdistäminen. Jo aiemmin alan johtajuuden ja asiantuntijuuden kursseilla on järjestetty lähinnä vierailuluentoja, joista heidän tuli pitää luentopäiväkirjaa, mutta sen lisäksi opiskelijat laativat lyhyen esseen. Palveluiden ja kokoelmien kehittämisen, arvioinnin ja markkinoinnin kurssilla on taasen ollut tuiki perinteinen kirjatentti tai kirjallisuuden suorittaminen esseesuorituksella.

Tämän hetken suuntaus lienee se, että opiskelijoiden pitäisi kai päästä tekemään entistä enemmän ryhmätöitä ja yleensäkin heitä pitäisi innostaa keskustelevampaan työkulttuuriin. Kuitenkin erityisesti alan johtajuuden ja asiantuntijuuden kurssi on edellisinä vuosina ollut erityisen suosittu. Esimerkiksi tänä keväänä kurssille ilmoittautui 70 opiskelijaa, ja heistä kurssin loppuun suorittaa noin 50. Sen vuoksi opetustavaksi on edelleen valittu luennot ja kirjallisuus, sekä suoritustavaksi luentopäiväkirjat ja kirjallisuusessee.

Kurssin rakenne

Vuosi sitten johtajuuden ja asiantuntijuuden kurssilla päätin tallentaa mahdollisimman monta luentoa tulevaa käyttöä ajatellen. Jo tuolloin haaveilin, että kurssille saataisiin lisää joustoa, monipuolisuutta ja valinnan varaa, jos opiskelijat voisivat käydä kuulemassa sekä uusia esiintyjiä että katsoa aiemmin tehtyjä tallenteita. Onnistuinkin saamaan luvat ja tallentamaan neljä luentoa. Tänä keväänä onnistui puolestaan kolmen uuden luennon tallennus.

Kirjallisuutta oli puolestaan viimeisen opintosuunnitelmatyön pohjalta valittu neljän teoksen verran niin kirjastojen johtamisen, palveluiden kehittämisen kuin markkinoinninkin saralta. Nämä neljä teosta olivat niin sanotusti "pakollisia" lähteitä esseessä käytettäväksi, mutta lisäksi vuosien varrella on kertynyt opettajien keräämiä uudempia ja vanhempia alan kirjallisuuslistoja.

Näiden pohjalta kurssin suoritus siis muodostui seuraavanlaiseksi:

• Opiskelijan tulee suorittaa kuudesta vierailuluennosta ja neljästä aiemmasta tallenteesta kahdeksan.
• Kustakin luennosta tulee laatia noin 400 sanan luentopäiväkirjamerkintä.
• Kirjallisuuden pohjalta tulee laatia noin 3000 sanan essee.
• Koko kurssista tulee tehdä noin 400 sanan oman oppimisen arviointi (portfolio).

Vierailuluennot ja aiemmat tallenteet ovat eri paikkakunnilta kutsuttujen alan ammattilaisten laatimia ja pitämiä. Vierailijoille on luonnollisesti annettu kurssin yleinen aihealue, mutta muutoin annettu suhteellisen vapaat kädet luentojen tarkan aiheen suhteen. Kunkin luennoitsijan kanssa on kuitenkin keskusteltu siitä, mistä kannattaa puhua. Lisäksi jo luennoitsijoiden värväämisen yhteydessä tapahtuu tietynlaista aihepiirien valintaa.

Vierailuluennot järjestettiin kolmena perjantai-iltana kello neljän ja kahdeksan välillä. Näin on menetelty jo aiemmin johtajuuden asiantuntijuuden kursseilla, koska on tämän ajankohdan on havaittu sopivan parhaiten muilta paikkakunnilta saapuville luennoitsijoille.

Luentopäiväkirjamerkintöjen lisäksi opiskelijoille annettiin korvaava tehtävä siltä varalta, että joku ei kerta kaikkiaan pääse osallistumaan millekään luennoista. Tällöin opiskelijan tuli haastatella esimerkiksi oman lähikirjaston työntekijää ja laatia siitä lyhyt raportti ohjeiden mukaisesti.

Kaikille tehtäville (luentopäiväkirjat ja essee) annettiin yksi dead line, mihin mennessä kaikki työt tuli palauttaa. Aikaa kaiken suorittamiselle oli noin kaksi kuukautta, ja esimerkiksi kurssin lukulista ja ohjeet olivat nähtävillä jo hyvissä ajoin ennen kurssin virallista aloittamista ja enennen ensimmäisiä luentoja. Näin opiskelijoilla oli mahdollisuus ryhtyä esimerkiksi esseen kirjoittamiseen ja aiempien luentotallenteiden katsomiseen heti kurssin alettua.

Kurssille annettiin myös suhteellisen selkeä sakkokäytäntö. Jokaisesta myöhästymisvuorokaudesta vähennettiin myöhästyneestä tehtävästä pisteen kymmenys per vuorokausi. Näin laskien tehtäväosion saama pistemäärä tippuu nollaan noin reilussa kuukaudessa, jos tehtäväsuoritus on muutoin täyden viiden pisteen arvoinen.

Kurssin palautteen anto

Luentopäiväkirjamerkinnöille laitettiin palautusalustaksi Moodlen keskustelualue; yksi alue per luento. Näin menettelin siksi, että opiskelijoille tarjoutuu tällöin mahdollisuus sekä lukea että kommentoida myös toisten suorituksia. Lisäksi opiskelijat voivat näin esittää myös kysymyksiä, joihin voi vastata joko opettaja tai kuka tahansa muista kurssin suorittajista, ja lisäksi kaikki halutessaan näkevät nämä kysymykset ja vastaukset.

Olen omaksunut tämän tavan vetämilläni Avoimen yliopiston kursseilla, ja siellä hyväksi havainnut. Osa opiskelijoista saattaa aluksi arastella tehtäväsuoritusten julkaisemista muiden nähden, mutta yleensä kaikki oppimistaan arvioivat lopulta kiittelevät tätä tapaa. Osa usein ensin epäilee, että oman omaperäisen vastauksen kirjoittaminen vaikeutuu, jos ensin lukee muiden vastauksia, mutta olen ohjeistanut opiskelijoita yksinkertaisesti kirjoittamaan ensin oman suorituksensa ennen kuin lukevat muiden vastauksia.

Tarkoituksena ei kuitenkaan ole synnyttää varsinaista keskustelua, vaikka alustana käytetätään keskusetelualuetta. Olennaisempaa on avoimuuden kulttuuriin totuttautuminen ja mahdollisuus ainakin lukemalla oppia myös toisten suorituksista. Tein myös opiskelijoille selväksi, etten minäkään suinkaan aio enkä pysty jokaista luentopäiväkirjamerkintää kommentoimaan ja kaikkiin kysymyksiin vastaamaan, vaan ainoastaan muutamiin tärkeimmiksi katsomiin.

Lisäksi päädyin tällä kertaa julkaisemaan kerran viikossa viikkokatsauksen kurssin uutispalstalle. Siellä esimerkiksi julkaisin kootusti vastauksia vierailijaluennoitsijoille luentopäiväkirjoissa esitettyihin kysymyksiin, sillä monesti opiskelijat eivät huomanneet esittää kysymyksiä jo luennon aikana. Välitin nämä jälkikäteen tehdyt kysymykset sähköpostitse luennoitsijoille ja sain niihin vastaukset yleensä noin viikon viiveellä.

Opiskelijoilta saatuja parannusehdotuksia

Mielestäni oman oppimisen arviointitehtävä (portfolio) on mitä erinomaisin keino paitsi laittaa opiskelijat pohtimaan omia opiskelumenetelmiään, niin myös saada palautetta opetuksesta. Tässä muutamia keskeisimpiä tämän kurssin osalta:

Kurssilla pitäisi olla avausluento. Aiempina vuosina johtajuuden ja asiantuntijuuden luennoilla tällainen onkin järjestetty, mutta tänä vuonna ajattelin koittaa, josko opiskelijat pärjäisivät kirjallisella ohjeistuksella ja johdatuksella aiheeseen. Näin osin siksi, että edellisenä vuonna muutamat pitivät ainakin ohjeiden ääneen lukemista turhana. Näyttä kuitenkin siltä, että ainakin lyhyt johdatus aihealueeseen olisi paikallaan.

Aiheita pitäisi suunnata erityisalueille. Aiemmat luentotallenteet painottuvat lähinnä kirjastojen johtamiseen. Tämän kevään vierailijoista moni puhui puolestaan kirjastopalvelujen kehittämisestä. Yksi puolestaan kertoi asiakirjahallinnan tietosuojasta. Pari opiskelijaa esimerkiksi toivoi esiintyjiä muun muassa museoalalta ja yleensä alan palvelujen markkinoinnista. Lisäksi tähänastiset esitykset edelleen pitkälti painottuvat organisaatioiden johtajan virassa toimivien näkemykseen. Tämä johtuu lähinnä minusta, koska olen yleensä lähestynyt ensin organisaatioiden johtajia vierailijoita värvätessäni, jotka sitten yleensä ovat myös olleet niitä innokkaimpia esiintymään tulijoita. Opiskelijat kaipasivat myös enemmän kertomuksia käytännön työn ongelmista sekä työprosessien kuvauksia. Myös johonkin tiukkaan teemaan rajautumista ehdotettiin. Näin yhtenä vuonna tehtiinkin johtajuuden ja asiantuntijuuden kurssilla, mutta mielestäni alasta pitäisi pystyä antamaan monipuolinen kuva. Tulevina vuosina voi kuitenkin olla mahdollista koota tallenteista teemojen mukaisia paketteja valittavaksi.

Kurssin ajankohdan tulisi olla sopivampi. Kurssi on ollut yllättävänkin suosittu, vaikka sen vierailuluennot järjestetään perjantai-iltaisin. Monet kuitenkin yleensä tästä aina purnaavat. Jatkossa pitääkin aktiivisemmin selvittää myös luennoitsijoiden mahdollisuutta vierailuihin muina päivinä ja kellonaikoina. Jo luentojen aikaistaminen kahdella tunnilla kello kahden ja kuuden välille voisi olla parempi vaihtoehto. Yhden opiskelijapalautteen perusteella kurssi olisi myös syytä järjestää syyslukukaudella eikä kevään lopulla, sillä yleensä kevääksi kasaantuu kuulemma kurssisuorituksia yllin kyllin. Tästä minun täytynee keskustella muiden opettajien kanssa järjestettävässä opettajien kokouksessa.

Ohjeita pitää korjata ja selkeyttää. Esimerkiksi esseen pituusvaatimuksen suhteen minulla pääsi tapahtumaan suuri virhe, kun laitoin ohjeeksi kirjoittaa 10 sivua eli vähintään 4000 sanaa. Nimittäin kymmensivuinen essee vastaa lähinnä 3000 sanaa. Palautteesta kävi myös ilmi, että sana vähintään voidaan tulkita siten, ettei tehtävää ylipäätään hyväksytä ellei se ylitä annettua sanamäärää. Sama sanamuoto esiintyi myös luentopäiväkirjan ohjeessa. Tämä on selvästi yhteydessä siihen, että opiskelijoita ensisijaisesti aina kiinnostaa kurssin arviointi ja tieto siitä, mikä on riittävää kurssin läpäisemiseksi. Tässä olen nyt kahden vaiheilla. Ensimmäisenä vaihtoehtona on, että  pidän kiinni numeerisesta arvioinnista, koska se mielestäni innostaa niin opiskelijoita kuin opettajaakin parempaan suoritukseen. Tällöin täytyy mieluummin käyttää sanamuotoa noin X sivua eli X sanaa, ja kertoa sen olevan minimivaatimus hyvään suoritukseen. Muutamat tosin kärttivät, ettei sisällön ja laadun pitäisi olla tärkeämpää kuin pituuden ja määrän. Itse kuitenkin olen todennut, että laatu usein on riittävä, jos ja kun kirjoitelman pituusvaatimus täyttyy. Ja toinen vaihtoehto sitten on, että kurssin arvosteluksi muutetaan hylätty/hyväksytty, ja tehtävien sanamuodoksi tosiaan laitetaan vähintään X sivua eli X sanaa. Tällöin tehtävää (ja kurssia) ei hyväksytä suoritetuksi, ellei tuo pituusvaatimus täyty.

Kurssille pitäisi saada ryhmätyöskentelyä. Tämä vaatimus kummittelee mielessäni jatkuvana peikkona jo omastakin takaa. Yhtäältä suhteellisen suuri osallistujamäärä ja heterogeeninen ryhmän koostumus eivät rohkaise ryhmätyöskentelyyn. Toisaalta muutamat myös kiittelevät kurssin suoritustapaa, todeten ryhmätöitä olevan jo muutoinkin kyllästymisen asti. Yhtenä ehdotuksena kuitenkin oli, että esimerkiksi viimeisellä luennolla voitaisiin järjestää keskustelutilaisuus kurssin yhteenvedoksi.

Luennoitsijoiden pitäisi antaa enemmän aikaa keskusteluun. Tämä liittyy osin ryhmätyöskentelyn vaatimukseen. Osa opiskelijoista muun muassa valitti, että esiintyjät yrittivät mahduttaa liikaa luentoihinsa, joutuivat lopussa kiirehtimään, eivätkä siis antanee aikaa keskustelulle. Lisäksi luennoilla oli ongelmia äänentoistolaitteiden kanssa ja muutoinkin keskusteluintoa rajoitti, kun mikrofonia olisi pitänyt kierrättää salissa. Luennoitsijat pitäisi siis ohjeistaa varaamaan selkeästi enemmän aikaa keskustelulle. Mikrofoniongelmien innoittamana perehdyin myös tuoreeseen Catch box mikrofonikeksintöön, jonka markkinointivideossa erityisesti kyseenalaistetaan, että miksi ihmiset enää ylipäätään menevät luennoille, kun puhuvan pään voisi korvata nettivideolla. Ratkaisuna tällöin on, että mikrofonista tehdään riittävän helppo ja leikkisä, jotta se innostaisi salissa istuvaa yleisöä osallistumaan, kysymään ja keskustelemaan. Yritän nyt selvittää, josko tällaisen "karvanoppamikrofonin" saisi käyttöönsä ensi kevääksi.

Muuta huomioitavaa

Kun ja jos oppimateriaalina käytetään luentotallenteita, niin silloin niitä on syytä kuvailla hieman tarkemmin kurssisivuilla. On esimerkiksi tärkeää varoittaa äänen huonosta laadusta, sillä tästä tuli paljon palautetta. Lisäksi tallennettujen luentojen aihetta voisi kuvailla muutamalla sanalla.

Moodle oppimisympäristössä kannattaa avata yleinen Pulina- ja pulmapalsta, ja juurikin tuolla nimellä, sekä laittaa se heti kurssialueen etusivun alkuun. Moodlessa valmiiksi tuleva uutispalsta ei oletusasetuksiltaan anna opiskelijoille mahdollisuutta kommentointiin, ja siksi se muistuttaa lähinnä perinteistä ja jäykkää yhdeltä monelle tapahtuvaa joukkoviestintää. Pulina- ja pulmapalstalla opiskelijat voivat esittää kysymyksiä ja kommentteja, jolloin niihin voi myös vastata kaikki muut osallistujat ja vastauksista myös hyötyvät kaikki. Harkitsen jatkossa käyttäväni yksinomaan tätä myös esimerkiksi edellä mainittujen viikkokatsausten julkaisemiseen, ja pakottaa asetuksista kaikki tämän keskustelualueen seurantaan myös sähköpostitse.

Kirjallisuusesseen suorituksessa on syytä harkita lisää korvaavia vaihtoehtoja ja esimerkiksi ohjeissa selkeästi kerrottava miten monta artikkelia vasta yhtä kirjaa, jos joku helpommin läytää ja haluaa mieluummin käyttää lähdeaineistona artikkeleita.

Kaiken kaikkiaan saamani palaute kurssista on ollut pääsääntöisesti hyvää. Opiskelijat kokivat, että kurssin suorittamiseen on runsaasti joustovaraa niin aikataulun kuin suoritustapojen puolesta. Uusien vuosittain kutsuttavien vierailijoiden ja vanhojen tallenteiden avulla pystyy luomaan mielekkäitä paketteja, jotka antavat opiskelijoille mahdollisuuden poimia itseään eniten kiinnostavia kokonaisuuksia. Lisäksi kirjallisuusesseessä pystyy hyödyntämään luennoilla oppimaansa, sillä näin tavallaan yhdistyy käytäntö ja teoria. Eräs opiskelija totesikin, että esimerkiksi kirjallisuudesta ei lainkaan välity sama jatkuva muutosten kanssa elämisen hektisyys ja sen aiheuttamat ongelmat, kuin mitä luennoista välittyy. On ymmärrettävää, että kirjallisuuden pitää pystyä olemaan tavallaan ajattomampaa ja siten ei pysty kertomaan hetken muutoksista. Tällöin joka vuosi päivittyvät luennot toimivat kirjallisuuden tukena ja pystyvät antamaan hyvän kuvan siitä, minkälaisten ongelmien parissa asiantuntijat joutuvat käytännössä painimaan.

Muutama sana Moodlesta

Omassa opetuksessa (tai lähinnä verkkokurssien vetämisessä) käytän lähes yksinsomaan Moodle oppimisalustaa. Nyt puolentoista vuoden aktiivikokemuksella on tullut muutama konsti otettua haltuun, mitkä ilman muuta kannattaa jakaa. Moodlea on toki tullut käytettyä aiemminkin, mutta vasta nyt Avoimen yliopiston opettajana on tämä työkalu tullut todella laitetuksi testiin.

Naamat tutuksi ja profiilit kuntoon!

Tämä pätee oikeastaan myös mihin tahansa sosiaalisen median palveluun. Pidä huoli siitä, että yhteisön jäsenet laittavat profiilisivunsa kuntoon ja mahdollisesti myös esittelevät itsensä esimerkiksi keskustelufoorumilla.

Itse opetan Avoimessa yliopistossa lähestulkoon koko informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median perusteita samoille opiskelijoille puolentoista vuoden ajan. Ihmiset pysyvät samoina koko tuon ajan, ja aika hyvin nimet lopulta jäävät mieleen. Muistamisen ja myös ryhmädynamiikan kannalta on kuitenkin olennaista, että nimet voi yhdistää johonkin kuvaan (avatar tai  naamakuva) tai tarinaan (lyhyt esittely).

Olenkin nyt ottanut oikein tehtäväksi, että jokaisen täytyy ensitöikseen laittaa Moodlessa itselleen jonkin profiilikuvan. Tämän lisäksi ensimmäisenä viikkoharjoituksena myös on foorumitehtävä, missä jokaisen täytyy kertoa itsestään jotain vähintään muutamalla lauseella. Tähän esimerkiksi riittää, kun kertoo mistä on kotoisin ja miksi on tullut kurssille opiskelemaan. Kaikille kuvan laittaneille ja itsensä esitelleille luonnollisesti napsahtaa täydet pisteet. Vaatimukseksi voi laittaa 2 pistettä kuvasta ja 3 pistettä esittelystä, eli yhteensä 5 pistettä.

Varsin helppo tapa saada ainakin yhdestä tehtävästä täydet pisteet luonnollisesti toimii myös tehtävien kokonaisarvostelua korottavasti, mutta tämä on mielestäni erittäin tärkeä suoritus jo pelkästään välineen käytön opettelun kannalta. Olemalla avoin luo myös paremmat edellytykset keskinäiselle vuorovaikutukselle.

Pulina- ja pulmapalsta

Joku minun edeltäjäni on hoksannut laittaa Moodle kursseille yleisen foorumin juuri tuolla otsikolla: "Pulina- ja pulmapalsta." Juuri parempaa nimeä tähän tarkoitukseen tehdylle foorumille ei voisi antaa. Nimi on riittävän informatiivinen ja rento viestittämään, että tuolla voi kysyä mitä tahansa kurssiin liittyviä kysymyksiä, ja halutessaan myös keskustella jostain ihan muusta.

Keskustelun tilauksen voi laittaa valinnaiseksi, mutta opettajan on syytä tilata sähköposti-ilmoitukset tuon alueen posteista. Käytäntö on osoittanut, ettei tuolle alueelle juurikaan postiteta mitään turhaa. Sen lisäksi mikään ei ole palkitsevampaa, kuin havaita, että opiskelijat toisinaan antavat myös vertaistukea toisillensa. Ei niin, ettei se olisi opettajan velvollisuus, mutta välineen ja sosiaalisen median opettelun kannalta on olennaista, että koetaan myös vertaistuen antamista ja saamista.

Viikkotehtävien koottu palaute yhden viestiketjun foorumina

Kootun palautteen antamisen on varmasti monikin peruskurssien opettaja havainnut paremmaksi, kuin yrittääkään vastata kaikille erikseen. On tietysti erityistilanteita, jolloin palautteen täytyy olla henkilökohtaista, mutta yleensä viikkoharjoituksiin liittyvän palautteen voi kirjoittaa yhteisesti kaikille. Näin samalla kaikki oppivat yksittäistapauksista.

Uutena ajatuksena ainakin itselleni on, että koottu palaute kirjoitetaan yhden keskustelusäikeen foorumina. Ensinnäkin tällaisen keskustelualueen tilaus voidaan laittaa pakotetuksi, jolloin opiskelijat varmasti saavat sähköpostiinsa ilmoituksen, kun palaute on saatavilla. Toiseksi keskustelualue antaa suoraan parhaan mahdollisen alueen esittää lisäkysymyksiä. Käytännössä näitä ei yleensä tule, mutta ainakin opiskelijoille on ainakin annettu tähän mahdollisuus. Kolmanneksi etuna on, että opettajalle jää helppo alusta täydentää tätä koottua palautetta, jos tarve vaatii.

Kootussa palautteessa täytyy säilyttää anonymiteetti, eli ei voi lähteä siteeraamaan ketään nimellä, ei edes missään neutraaleissa ja positiivisissa sanomisissa. Näin siis lähinnä sellaisissa tehtävissä, jotka palautetaan ainoastaan opettajalle. Keskustelualuilla palautetuissa tehtävissä voi toki siteerata myös suoraan nimellä, mutta keskustelualueen käytöstä tehtävänä lisää seuraavassa luvussa.

Keskustelualueen käyttö tehtävissä

Itse käytän kursseillani numeerista arviointia asteikolla 1-5. Ja nollankin voi saada, jos ei vastaa mitään tai vastaus on täysin kelvoton. Jokainen viikkotehtävä arvioidaan tällä asteikolla, ja lopuksi kurssiarvosanaksi muodostuu tehtävien keskiarvo. Omasta mielestäni tämä arviointimenetelmä motivoi niin opiskelijoita yrittämään parhaansa kunkin tehtävän suorittamisessa kuin minua itseäni niiden lukemisessa ja arvioinnissa.

Keskustelualueilla yleensä käytän arvioinnin käyttöperiaatteena arviointien summaa. Näin on helpointa yksinkertaisesti antaa pisteitä kullekin kommentille, jolloin järjestelmä laskee niiden summan viiteen pisteeseen asti. Jos joku tulee kommentoineeksi yli viiden pisteen arvosta, niin se jää opiskelijan oman aktiivisuuden piikkiin, eli opiskelija saa kuitenkin vain maksimissaan 5 pistettä.

Joissain tehtävissä vaadin opiskelijoita avauspuheenvuoron lisäksi kommentoimaan, luvaten esimerkiksi avauksesta 2 pistettä ja kustakin kommentista 1 pisteen. Toisinaan taas saatan käyttää tehtävää, missä riittää joko yksi laajahko vastaus (n. 400 sanaa), tai vaihtoehtoisesti voi lyhyemmän avauksen lisäksi kerätä pisteitä aina viiteen pisteeseen asti. Näin siksi, että jotkut opiskelijat kirjoittavat mieluummin esseevastauksia kuin keskustelevat. Foorumia käytän kuitenkin siksi, että opiskelijoille jää mahdollisuus lukea toisten suorituksia ja oppia niistä. Tämä luonnollisesti sopii vain sellaisiin tehtäviin, missä ei ole mitään yhtä oikeaa vastausta vaan lähinnä vaaditaan opiskelijoilta omaa aiheen pohdintaa.

Foorumivastausten arvioinnissa toki olennaisinta on sisältö. Tehtävänannossa on siis syytä mainita, ettei pisteitä heru vain toisten mielipiteiden myötäilemisestä, vaan omassa vastauksessa pitää tuoda aiheeseen jotain uutta. Hyviä vastauksia voi kuitenkin mielestäni pisteyttää myös niiden pituuden perusteella. Esimerkiksi 400 sanan miniesseesuorituksessa voi sanamäärän jakaa 90:llä, jolloin 450 sanaa tai tämän ylimenevästä vastauksesta saa täydet viisi pistettä, kunhan vastaus on siis sisällöllisesti hyvä ja siinä vastataan kaikkeen mitä tehtävänannossa kysytään. Samaa 90:llä jaollista laskukaavaa voi sitten soveltaa myös kommenttien pisteytykseen.

Osaamistavoitteet näkyväksi

Yliopistopedagogiikan jatkokurssilla nousi viime perjantaina esille mielipide siitä, että opiskelijat tuskin lukevat kullekin kurssille opetusohjelmassa määriteltyjä osaamistavoitteita. Nyt uutena ajatuksena mieleeni tuli, että osaamistavoitteet voisi ottaa puheeksi kullakin kurssilla. Ja esimerkiksi tutkivan opiskelun kurssilla tämän voi ottaa osaksi tehtävänsuoritusta.

Esimerkiksi Avoimen yliopiston Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkivan opiskelun kurssilla pitää opiskelijoiden laatia kaikista perusteiden kursseista portfolio, missä he summaavat oppimansa kunkin kurssin osalta. Tällä hetkellä portfolion kirjoittamisen ohjaavina kysymyksinä ovat seuraavat:

• Mitä tiesin opintojakson aiheesta aiemmin, mitä en tietänyt, mitä minun tuli oppia?
• Mikä oli tärkeintä tällä opintojaksolla?
• Saavutinko tavoitteeni?
• Mitä koen oppineeni?
• Miten opintojaksolla käsitellyt teemat linkittyvät muiden opintojaksojen sisältöihin?

Näiden lisäksi opiskelijoita voisi kuitenkin myös pyytää pohtimaan, ovatko he mielestänsä saavuttaneet kurssille asetetut osaamistavoitteet, ja miten tässä on onnistuttu.

Muutoinkin jokaisen kurssin alussa voisi osaamistavoitteet tuoda esille ja kurssin lopussa haastaa opiskelijat pohtimaan, miten tässä on onnistuttu.

Taustamateriaalia:

• Opettajan opas: Vinkkejä verkko-opetukseen, Tampereen yliopiston Learning2 Moodlen käyttäjille.