Akateemisen verkkoviestinnän osatekijät

Keskusteleminen aina auttaa, eli sain yliopistopedagogiikan jatkokurssin opiskelijakollegoiltani arvokasta ohjausta kehittämistehtäväni jäsentämiseksi. Sain heiltä ratkaisuja ongelmiin ja kipinää aiheen tutkimiseen. Mutta ennen muuta sain reflektoivaa tukea omien ajatusteni jäsentämiseen.

Koitan tässä siis listata ja jäsentää kaikki "liikkuvat" tai "jähmeät" osat, jotka jollain tavoin liittyvät ja vaikuttavat yhteisöviestintään tietoverkoissa. Kuvan koko mielikuvakartta löytyy osoitteesta: http://mind42.com/public/6d5d6bae-1779-4289-be40-c80c81ec620e

Tehtäväsoveltuvuus

Oman alani eli infromaatiotutkimuksen näkökulmasta olen vahvasti omaksunut tehtäväkeskeisen näkökulman. Kaikkeen toimintaan vaikuttaa pitkäli se, minkä tyyppistä tuo toiminta tai tehtävä on esimerkiksi kompleksisuudeltaan ja ennakoitavuudeltaan. (Byström  1999; Daft ja Lengel 1986). Mitä vähemmän jostain tiedetään etukäteen ja mitä kompleksisemmasta tehtävästä on kyse, sen rikkaampaa mediaa pyritään käyttämään. Sen takia ihmset mieluummin istuvat kasvokkain kokouksissa sähköpostitse viestimisen sijaan, kun on kyse esimerkiksi neuvoteltava opetussuunnitelmauudistuksesta. Mutta sähköposti on kuintenkin luonteva väline silloni, kun on nopeasti ja varmasti välitettävä faktatietoa.

Myös tehtävän vaihe vaikuttaa viestintä- ja tiedonhankintavälineen valintaan (Kuhlthau 1993). Ja tämä on usein selitettävissä yksinkertaisesti sillä, että usein tavoitellut lopputulokset ovat tehtävän alussa vaikeammin ennakoitavia kuin tehtävän loppupuolella. Samoin ongelmat saattavat olla kompleksisempia tehtävän alussa kuin mitä ne ovat tehtävän loppupuolella.

Palveluriippuvuus

Palveluriippuvuuden asemesta voitaisiin myös puhua välineriippuvuudesta. Tehtäviä ja niisden yhteydessä tapahtuvaa viestintää käydään välineiden ehdoilla. On eri asia yrittää hakata nauloja kengällä kuin mitä se tähän tehtävään suunnitellulla vasaralla. Samoin on eri asia esimerkiksi työskennellä avokonttorissa kuin työskennellä yksin omassa huoneessa. Toinen tukee avointa kesksutelua ja toinen keskittymistä.

Viestintävälineet voivat vastaavasti soveltua hyvin yhteen käyttötarkoitukseen tai välttävästi moneen tarkoitukseen. Tämän vuoksi joudutaan monesti hankkimaan mieluummin nippu työkaluja sen sijaan, että yritettäisiin tulla toimeen yhdellä "Sveitsin armeijan monitoimilinkkarilla". Esimerkiksi Moodle-oppimisympäristöön on yritetty saada monta toimintoa, mutta sitten huomattu niiden toimivan vain välttävästi. Monesti niin sanottu monikanavaisuus onkin parempi vaihtoehto kuin yrittää tulla toimeen yhdellä portaalipalvelulla.

Kilpailu välinemarkkinoilla on puolestaan kovaa. Rahalla luonnollisesti saa usein laatua, mutta tietokonesovellumarkkinoilla tämä ei välttämättä päde. Tutkijat saattavat esimerkiksi käyttää ilmaissovelluksia, kun eivät koe saavansa riittävästi vastinetta rahalle, jos hankkisivat jonkin sovelluksen. Ja tekee sitten niin tai näin, jää usein riippuvaiseksi valitsemastaan välineestä, koska vaihtaminen on usein liian hankalaa tai aikaa vievää.

Kaiken lisäksi erityishuolena on, miten hyvin välineen tarjoaja pystyy huolehtimaan tietosuojasta. Viestinnän pitäisi olla aina luottamuksellista ja kohdennettua vain niille joita se koskee.

Yksilölliset tekijät

Paljon on myös kiinni viestijästä itsestään. Me voimme olla joko teknologiavastaisia tai kaikkea uutta ennakkoluulottomasti kokeilevia opportunisteja. Voimme olla mustasukkaisia tiedon panttaajia tai henkeen ja vereen tiedon avoimmuutta puolustavia. Infoähkyn masentamina joudumme priorisoimaan mitä uutiskanavaa yleensä ehdimme seurata ja kenen kanssa viestimme.

Oman haasteensa asettaa ammattiylpeys tai sille osin vastakkainen nöyryys. Voimme esimerkiksi välttää kommunikointia kasvojen menettämisen pelosta, auktoriteettien kunnioituksesta, leimautumisen pelosta, tai toisten tontille menemisen pelosta. Mutta voimme myös olla ammatissamme nöyriä ja oman rajoittuneisuutemme ja tietämättömyyden tunnustavia, jotka rohkeasti tuovat tämän julki, ja yrittävät innostaa toisiakin tuomaan ajatuksensa julki erehtymistä pelkäämättä.

Yhteisöllisyys

Kaikessa viestinnässä on tietenkin ajatuksena yhdessä toimiminen. Ja yhdessä toimimisen ehtona en tietysti toimiva keskinäisviestintä. Mutta yhteistoiminta voi olla joko pieniin ryhmiin pirstaloitunutta tai koko yhteisön osallistumaan yrittävää toimintaa. Yhtäältä pienet ryhmät voivat olla usein hyvinkin tehokkaita verrattuna suuriin yhteen hiileen puhaltaviin (tai sitä yrittäviin) organisaatioihin, ja toisaalta minkä tahansa yhteisön olisi vähintään tunnettava ja tunnustettava koko yhteisöä sitovat yhteiset strategiat ja säännöt. Keskinäisviestintä voi siis olla joko kuppikuntaista tai koko yhteisön mukaan ottavaa. Ja tässä toki vaikuttaa edellä mainituista ainakin tehtäväsidonnaisuus ja yksilölliset erot.

Yhteisön tietämys ja informaatio voivat olla myös joko julkista tai salattavaa. Tämä asettaa haasteita paitsi sille, kenen kesken viestitään tai ylipäätään saadaan viestiä, niin myös viestintävälineiden teknisille ominaisuuksille.

Ja kun puhutaan akateemisesta yhteisöstä, missä yhtenä keskeisenä tavoitteena ja haasteena on akateemisen tiedon opettaminen ja uusien akateemisesti koulutettujen sukupolvien kasvattaminen, niin tällöin joudutaan myös pohtimaan viestinnästä muun muassa opettajien ja opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden sekä opiskelijoiden ja tutkijoiden välillä. Tällöin esimerkiksi yksilölliset erot voivat näyttäytytä entistäkin haasteellisemmilta.

Lopuksi

Tässä siis tämän hetkinen käsitykseni akateemisen tietoverkoissa tapahtuvan viestinnän haasteista. Otan mielelläni vastaan palautetta ja kommentteja. Olenko esimerkiksi vielä unohtanut joitain oleellisia osatekijöitä? Koen itse olevani tällä hetkellä Kuhlthaun tiedonhankintaprosessin fokuksen muodostusvaiheessa, joten seuraavaksi alan koostamaan tarkempia kuvauksia ja esimerkkejä tässä mainituista osatekijöistä.

Lähteitä

• Byström, K. (1999). Task complexity, information types and information sources. Väitöskirja.
• Daft, R.L. & Lengel, R.H. (1986). Organizational information requirements, media richness and
• structural design. Management Science 32(5), 554-571.
• Kuhlthau, C. (1993). Seeking meaning. A process approach to library and information services. Norwood, NJ: Ablex, Toinen uudistettu painos 2004.

Käytännön kirjastotyön kurssi

Laitetaanpa laajemminkin tiedoksi mitä on tullut puuhailluksi ylitöinä... Järjestettiin nimittäin Tampereen yliopiston Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median opiskelijoille käytännön kirjastotyön kurssi, missä pääsevät laittamaan meidän sekaisin mennyttä oppiainekirjastoa järjestykseen.

Annoin kaikille 8 opiskelijalle Moodle kurssialustalla saman tien opettajan oikeudet, jotta pääsevät tutustumaan siihenkin työvälineeseen. Lisäksi hyödynnämme muun muassa Google Drive taulukkoa kirjojen käsittelyssä. Opiskelijat (ja minä) pidämme myös Google Drivessa kirjaa työtunneistamme, jotta tiedetään paljonko työtä kurssi vaatii. Ja tuloksia raportoidaan sekä kurssin sisällä että julkisesti.

 Jokainen opiskelija joutuu esimerkiksi vuorollaan sihteerin tehtäviin tai muihin kirjallisiin raportointitehtäviin. Lisäksi annan viikkkotehtäviä, mitkä edellyttävät postin laittamista julkiseen blogiin. Kurssin julkinen blogi löytyy täältä.

Kaikenkaikkiaan varsin hauska ja opettava kurssi =)

Työyhteisön verkkoviestintä

Yliopistopedagogiikan jatkokurssin kehittämistehtävänä olen pohtimassa, miten yliopistolla tulisi mahdollisesti uudelleen järjestää henkilökunnan (professorit, tutkijat, opettajat ja muu henkilökunta) ja opiskelijoiden käyttämiä keskinäisen viestinnän muotoja ja välineitä. Aiemmin keväällä kirjoitin täällä artikkelin opettajan informaatiohorisontista, millä tarkoitan kunkin yksilön itsensä tunnnistamia ja käyttämiä tiedonhankinnan lähteitä ja kanavia, mutta myös viestinnän keinoja, joilla selvitään vaikkapa arkisista työtehtävistä (Sonnenwald ja Wildemuth 2001).

Olen suunnitellut rajaavani Yliopistopedagogiikan jatkokurssin aihettani siltä osin, että tarkoituksenani on tarkastella ainoastaan tietoverkoissa tapahtuvaa tiedonhankintaa, opetusta, ohjausta ja viestintää. En siis aio tarkastella esimerkiksi kasvokkain tapahtuvia kokouskäytäntöjä, ryhmätyötilanteita, luokkahuoneissa tapahtuvaa opetusta tai kahvipöytä-/käytäväkeskustelun tapoja.

Kehittämistehtäväni perustan seuraavaan käytännön ongelmaan, jonka olen havainnut sekä omakohtaisesti että kollegoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella. Tampereen yliopistolla on tällä hetkellä lukuisa määrä erilaisia viestinnän kanavia niin henkilökunnan kuin opiskelijoiden käyttöön. Ensinnäkin henkilökunnalle ja opiskelijoille suunnataan tiedotuksia yliopiston Internet- ja Intra-sivuilla. Erilaiset sähköpostilistat ovat käytössä sekä opiskelijoilla että henkilökunnalla, ja niitä käytetään niin tiedottamiseen kuin keskustelemiseenkin. Moodlea käytetään erilaisten ryhmien kesken, eikä vain opiskeluun, vaan myös henkilökunnan ryhmätyökaluna. Osa opiskelijoille suunnatusta tiedottamisesta tapahtuu myös Facebookissa. Ja osa henkilökunnasta käyttää puolestaan keskinäiseen viestintään muun muassa Yammer palvelua. Näiden kaikkien lisäksi voidaan käyttää Google Drivea, Google+:aa, Twitteriä tai tämän blogin kaltaisia enemmän tai vähemmän henkilökohtaisia julkaisu ja keskustelukanavia. Osa edellä mainituista viestimistä tukee myös reaaliaikaista viestintää (chat tai videoneuvottelu), tai sitten edellisten lisäksi käytetään vielä erikseen erilaisia reaaliaikaisen viestinnän välineitä ja palveluita. Ja kaiken tämän päälle voi käytössä olla vielä monenlaisia muita palveluita esimerkiksi tehtävien ja ajankäytön hallintaan (Doodle, Asana jne.).

Kanavien, välineiden ja palvelujen kirjon hyvä puoli on se, että toisistaan erillisinä niitä on tavallaan helpompi hallita. Nykyisellään mikään väline ei yksistään sovellu kaikenlaiseen viestintään tai ongelmanratkaisun tarpeisiin, jolloin on luonnollisesti paras käyttää kuhunkin tilanteeseen parhaiten soveltuvaa välinettä. Yhdellä foorumilla esimerkiksi keskustellaan, toisella jaetaan dokumentteja ja kolmannella sovitellaan aikatauluja. Näin erityyppiset ongelmaratkaisutilanteet ovat joissain tilanteissa helpommin hahmotettavia ja hallittavia.

Huonoja puolia on taasen lukuisia. Kenties suurin ongelma on se, ettei mikään nykyisistä viestintävälineistä tue sellaista yhteisöllisyyttä mihin kaikki toimijat (henkilökunta ja opiskelijat) otettaisiin mukaan tasavertaisina jäseninä. Viime keväänä kollegan kanssa muun muassa pohdimme, josko opiskelijat ja koko henkilökunta kutsuttaisiin käyttämään aktiivisemmin Yammeria. Tänä syksynä kuitenkin selvisi, että uudet student.uta.fi sähköpostiosoitteen omaavat opiskelijat eivät pääse ainakaan suoraan Yammeria käyttämään.

Toinen varsin olennainen ongelma on lähinnä tekninen. Esimerkiksi Facebook ja Yammer ovat ulkopuolisen tahon hallinnoimia palveluita. Tällöin yliopistolla organisaationa ei ole valtaa vaikuttaa näiden palveluiden rakenteeseen ja toimintaan juurikaan millään tavoin. Sellaiset palvelut kuin Intra ja Moodle, jotka taasen ovat organisaation itsensä hallinnoimia, eivät puolestaan nykyisellään sovellu sellaiseen sosiaaliseen viestintään mitä Facebook ja Yammer mahdollistavat. Moodlessa toki löytyy työkaluja niin keskusteluun, wikidokumenttien laatimiseen tai blogien kirjoittamiseen, mutta yksikään niistä ei toimi nykyisellään riittävän joustavasti. Esimerkiksi työryhmä ei pysty jakamaan taulukkoa muutoin kuin esimerkiksi DropBoxissa tai Google Drivessa.

Olisikin syytä ensinnä kartoittaa mitä keskinäisen viestinnän tilanteita ja tarpeita henkilökunnalla ja opiskelijoilla ylipäätään on, ja sitten ryhtyä pohtimaan minkälaisilla ratkaisuilla toimintaa voitaisiin tukea. Tämä puheenvuoro on tarkoitettu alustukseksi keskustelun aloittamiselle. Tämän kehittämistehtävän yhtenä keskeisenä tarkoituksena onkin niin sanotusti "nostaa kissa pöydälle", eli omalta osaltaan saada keskustelua aiheesta aikaiseksi. En väitä olevani ensimmäinen enkä varmasti viimeinenkään joka näitä asioita on pohtinut. Yksi keskeinen ongelma kuitenkin tässäkin keskustelussa on. Ensin pitäisi nimittäin päättää, millä foorumilla keskustelu pitäisi käydä, jotta se osallistaisi kaikki mahdolliset tahot joita tämä koskee. Nyt ainakin aluksi ajatuksena on tarkoituksellisesti käyttää niin sanotusti ulkopuolista palvelua, eli tätä blogia, jotta kaikilla asiasta kiinnostuneilla olisi periaatteessa yhdenvertainen pääsy osallistua ainakin kommentoimalla. Voidaan toki ensin pohtia juuri sitä, olisiko jokin muu foorumi parempi.

Kuten edellisessä opettajan informaatiohorisonttia käsittelevässä kirjoituksessani, myös tässä esitän yhden esimerkin keskinäisviestinnän ongelmista ja mahdollisuuksista.

Tapaus oppiainekirjaston järjestäminen


Reilu vuosi sitten Tampereen yliopiston Informaatiotieteiden yksikkö muutti yhteisiin tiloihin kampuksen Pinni B rakennukseen. Tällöin Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median oppiainekirjasto päätyi muuttolaatikoista yhden seminaarihuoneen seinustalle sikin sokin hyllyihin paiskottuna. Tämän lisäksi oppiaineen kokoelmiin kuuluva harvinainen pelitutkimuksen kirjasto päätyi hajautettuna turvaan useamman tutkijan kammioihin.

Kun alettiin muilta kiireiltä pohtia, miten oppiainekirjasto saataisiin jälleen järjestetyksi, päätettiin siitä järjestää opiskelijoille käytännön kirjastotyön oppijakso. Ja tästä sitten alkoikin yksi itselleni mielenkiintoisimmista haasteista, kun on pitänyt miettiä millä foorumilla mistäkin projektin osa-alueista keskustellaan.

Aluksi oppiainekirjaston järjestämisestä ja käytännön kirjastotyön jakson perusteamisesta keskusteltiin muutaman henkilökunnan jäsenen kesken Yammerissa ja sähköpostitse. Kuvaavaa on , että kun kysyin mielipiteitä ja ehdotuksia Yammerissa, sain yhden vastauksen ja ehdotuksen sähköpostitse. Tässä tulee muun muassa ilmi ero eri "käyttäjäsukupolvien kesken", kun "vanhemman käyttäjäsukupolven" edustaja käytti mieluummin sähköpostia kuin esitti vastaustaan "nuoremman käyttäjäsukupolven" suosimaa sosiaalisen median palvelua.

Seuraavassa vaiheessa asia tuotiin koko henkilökunnan kesken (tässä tarkoittaa Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkijoita ja opettajia) yhteisessä viikkopalaverissa. Näin kasvokkain tapahtuvassa keskustelussa oli muun muassa helppo nopeasti sopia, millä foorumilla keskustelua jatkettaisiin syvällisemmin. Yksimielisesti päätettiin käyttää Uta Yammerin TRIM-aluetta projektin etenemisestä tiedottamiseen muulle henkilökunnalle.

Kun käytännön kirjastotyön kurssia perustettiin, lähetettiin siitä opiskelijoille tiedote muun muassa UDK ainejärjestön sähköpostilistalle ja yksikön Facebook sivuille. Tällä hetkellä nämä kaiksi kavaa ovatkin virallisemman opinto-oppaan ja kurssivujen lisäksi järkevä tapa saada tieto opiskelijoille.

Kurssille perustettiin luonnolisesti Moodle-sivut kurssille valittujen opiskelijoiden ja opettajien yhteistyön tueksi. Koska kurssilla on tarkoitus oppia myös nimenomaan erilaisten yhteistyövälineiden käyttöä, jaettiin opiskelijat erilaisiin rooleihin työtehtävittäin. Yhdelle tuli tehtäväksi toimia tiedotusvastaavana, toiselle koordinaattorina, kolmannelle, työnjohtajana jne. Tehtäviä on tarkoitus myös vaihtaa kurssin aikana. Vastaavasti jokainen joutuu tutustumaan kuhunkin tehtävään soveltuviin välineisiin. Koordinaattori joutuu tutustumaan tehtävienhallinnta- ja kalenterisovelluksiin, tiedotusvastaava blogityökaluun ja työnjohtaja tiedotojen jakamiseen soveltuviin työvälineisiin.

Nyt siis jo yhden oppijakson yhteydessä joudutaan miettimään, mitä välineitä, viestimiä ja/tai palveluja joudutaan käyttämään missäkin tarkoituksessa. Kun oppijaksolla on tarkoitus myös luoda ja ylläpitää keskusteluyhteyttä oppiaineen henkilökuntaan, on myös mietittävä mitä välinettä ja foorumia siihen käytetään. Ainakin aluksi kurssin toiminnasta on tarkoitus tiedottaa julkisesti Moodlen blogityökalulla, ja minä kurssin vetäjänä sitten tiedotan uutisista edelleen Yammerin TRIM-alueella henkilökunnan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Ongelmana siis on, miten organisaatiossa tulisi järjestää tiedottaminen, keskinäinen viestintä ja tiedon jakaminen? Yhtenä vaihtoehtona on, että pidetään kiinni nykyisestä hajautetusta monen välineen käytännöstä, jotka sitten yritetään integroida vaikkapa jaetuilla RSS-syötteillä tai Twitter viesteillä. Yksittäinen toimija voisi siis esimerkiksi seurata kaikkia eri välineitä mahdollisesti vaikkapa omalla Twitteri-tilillään. Tai sitten yritetään rakentaa joko täysin uusi tai vanhaan perustuva järjestelmä tukemaan niin tiedottamista, keskustelua, tiedostojen jakamista kuin ajankäytön suunnitteluakin varten, ja tämä antaisi lisäksi kaikille toimijoille mahdollisuuden osallistua kunkin haluamalla tavalla.

Ja tämän kehittämistehtävän ajatuksena on siis tässä blogissa raportoida ja pohtia mitä erilaisia vaihtoehtoja on olemassa, sekä pohtia eri vaihtoehtojen etuja ja heikkouksia. Ja mikäli kehittämistehtävä tulee avanneeksi yleisemmän keskustelun aiheesta, saamme ehkä joskus alulle myös käytännön toimenpiteitä eri viestimien ja foorumeiden kehittämiseksi ja mahdollisesti myös integroimiseksi.

Taustamateriaalia:

• Sonnenwald, D. & Wildemuth, B. (2001). A research method to investigate information seeking using the concept of information horizons: An example from a study of lower socio-economic student's information seeking behaviour. New Review of Information Behaviour Research, 2, 65-86.

Tilan merkitys

Osallistuin viikko sitten strategiset rastit seminaariin, missä yhdessä pohdimme uusia käyttötapoja yliopiston tiloille. Tuon tilaisuuden innoittamana olen jälleen alkanut miettiä, miten olennaisia oppimisille ja opettamiselle ovat fyysiset ja miksei myös mentaaliset tilat. Esimerkiksi avokonttori voi hyvässä tapauksessa aktivoida ihmisiä yhteisöllisyyteen, koska esimerkiksi avun pyytäminen ja antaminen on vaivattomampaa ja esteettömämpää kuin jos työskennellään erillisissä kammioissa.

Tosin on tilanteita, joissa itse ainakin olen ollut kiitollinen, että saan työskennellä oman kammion rauhassa, ja toisaalta en tule häirinneeksi muiden rauhaa. Esimerkiksi oma allerginen nuhani ärsyttää jo pelkästään itseäni saatika sitten muita. Ja vaikkapa kurssikirjojen lukeminen oman työhuoneen rauhassa on pelkästään luksusta.

Yliopistoyhteisössä pitäisi kuitenkin osata hyödyntää yhteisiä tiloja kuten kahvihuonetta ja käytäville tehtyjä sohvaryhmiä. Ja tästä päästäänkiin mentaaliseen tilaan. Olen aina pitänyt itseäni suhteellisen sosiaalisena ihmisenä, kun ainakin tulen ihmisten kanssa toimeen. Mutta sosiaalisuuteni tuntuu olevan ajallisesti ja paikallisesti rajoittunutta. Häpeäkseni tunnustan, etten juurikaan käy kahviaikaan kahvihuoneessa, enkä norkoile muutoinkaan yhteisissä tiloissa. Tämän takia saatan jäädä paljosta hiljaisesta tiedosta paitsi. Lisäksi teen itsestäni vaikeasti lähestyttävän, ellen peräti tuiki tuntemattoman toisten silmissä. Siis hallitsen kenties small talkin, mutta en riittävässä määrin antaudu tilanteisiin.

Toinen keino yhteisöllisyyden vahvistamiseen on toki sosiaalinen media. Koitan osallistua Yammerissa työyhteisön keskusteluihin ja tällä blogilla myös yritän osaltani osallistua ja innostaa myös muita osallistumaan. Mutta selvästikään emme tule toimeen ilman kasvokkaista rikasta mediaa. Jotta pystyisimme olemaan sosiaalisia netissä, pitää meidän olla myös sosiaalisia fyysisessä tilassa.

Kaikki siis tuntuu lähtevän henkisestä tilasta ja siitä, että olemmeko valmiita kohtaamaan muut ihmiset. Mutta tätä voitaisiin tukea työyhteisössä muuttamalla asenteita. Yksi asenne joka itseäni aina rassaa on työsuunnitelma. Jos ja kun työsuunnitelmaan ei kuulu sosiaalinen kanssakäyminen työ- ja opiskeluyhteisössä, niin ei sille sitten tunnu aikaa löytyvän. Monikaan meistä - sen enempää opettajista kuin opiskelijoistakaan - ei viitsi tehdä yhtään sen enempää, kuin mitä meiltä vaaditaan. Jotenkin meidän pitäisi pystyä vaatimaan itseltämme enemmän yhteisöllisyyttä.

Opettajan informaatiohorisontit

Minun olisi pitänyt 8.3. mennessä laatia kehittämistehtävän ideapaperi yliopistopedagogiikan jatkokurssille. Osin kiireiden ja rehellisesti sanoen myös laiskuuden takia jäi koko tehtävänanto huomaamatta. Minun pitäisi siis kiireenvilkkaa pystyä tässä ja nyt esittämään, minkälaisen kehittämistehtävän olen ajatellut toteuttaa kurssin aikana.

Ajatukseni asian tiimoilta ovat edelleen hajallaan, mutta vähitellen mielessäni on alkanut muotoutua idea siitä, että erityistä kehittämistä kaipaisi oman organisaation työkulttuurit. Työkulttuurilla tarkoitan paitsi tapoja tehdä omaa työtä, niin myös tapoja kommunikoida siitä muiden kanssa. Ongelmallisinta nykyisissä tavoissa toimia on mielestäni viestinnän puute. Ihmiset eivät edelleenkään riittävästi keskenään keskustele siitä mitä he itse asiassa tekevät. Kyse on myös pitkälti hiljaisen tiedon jakamisesta. Joko ei tiedetä keinoja, miten jakaa omaa osaamistaan, tai sitten ei osata pukea omaa osaamista sanoiksi.

Yhtenä ajatuksena mieleeni tuli selvittää, miten ihmiset tällä hetkellä mieltävät oman informaatiohorisonttinsa. Kyse on muun muassa Diane Sonnenwaldin lanseeraamasta käsitteestä (Sonnenwald ja Wildemuth 2001). Informaatiohorisontilla tarkoitetaan henkilökohtaisia tiedonhankinnan (ja miksei myös tiedonvälittämisen) kanavia ja lähteitä. Minä esimerkiksi käytän työssäni kanavina sähköpostia, Moodle oppimisympäristöjä, Yammeria, yksikön kahvihuonetta, Yliopiston intra palveluita, sekä internetin hakupalveluita. Lähteinä (ja kohteina) minulla ovat kollegat, opiskelijat, esimies, erilaiset intrapalvelut, sekä internetin sivustot (kuten esimerkiksi tämä blogi).

Tämän lisäksi pitäisi tarkastella, miten kaikkia näitä kanavia ja lähteitä käytetään mihinkin tehtävään. Esimerkiksi tässä blogissa yritän nyt jakaa ideoita ja ajatuksia tästä tehtävästä. Vastaavasti toivon saavani kommentteja ja ideoita.

Jos siis otamme esimerkiksi sellaisen tehtävän kuin opiskelijoille annetun palautteen perille menon varmistaminen ja palautekeskusteluun osallistuminen, niin ensinnä on tietysti syytä pohtia, missä tämä tehtävä itsessään toteutetaan. Tämän lisäksi olisi kuitenkin syytä selvittää myös se, miten tämän tehtävän onnistuminen (tai onnistumattomuus) jaetaan kollegoiden ja muiden asiasta kiinnostuneiden kesken. Eli pitääkö opettaja tämän vain omana tietonaan, keskusteleeko hän siitä kollegoiden kanssa kahvihuoneessa, vai dokumentoiko hän sen esimerkiksi blogiin.

Tästä kuitenkin poikii lukematon määrä lisäkysymyksiä. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista tietää, mistä kukin opetuksesta vastaava on omaksunut käyttöönsä opetuksessaan käyttämät keskeiset arviointimenetelmät, tavat laatia tehtävät, sekä käydä palautekeskustelua oppilaiden kanssa. Seuraavaksi kiinnostaa, onko opettaja edelleen jakanut tietoa muille opettajille. Ja sitten tietysti olisi syytä pohtia, miten hyvin muualta hankitun tiedon sekä oman tiedon jakaminen on onnistunut kanavien ja lähteiden ehdoilla.

Otetaanpa esimerkki:

Luin juuri ajatuksen siitä, että oppimisen kannalta olisi suotuisaa, jos oppijat saadaan lukemaan/kuulemaan opettajan antama palaute ja käymään sen pohjalta jopa palautekeskustelua (Gibbs ja Simpson 2004). Jos lukemani oikein ymmärsin, niin parhaimmillaan hyvä palautekeskustelu voi korvata jopa numeerisen arvionnin. Toisaalta tämä on hyvinkin loogista, sillä esimerkiksi median ilmaisuvoimaisuuden teorian mukaan sitä ilmaisuvoimaisempi media tarvitaan mitä kompleksisemmasta aiheesta on kyse (Daft ja Lengel 1986). Jos siis oppijan halutaan todella ymmärtävän jonkin asian, ja halutaan vielä varmistua viestin ymmärretyksi tulemisesta, niin silloin asiasta on paras keskustella.

En nyt tässä pohdi sen enempää, miten tämä on mahdollista opetukseen varattujen resurssien puitteissa. Oletetaan kuitenkin, että onnistun tämän jollain tavoin toteuttamaan omassa opetuksessani. Ensinnäkin minä opin tämän ajatuksen Yliopistopedagogiikan kurssilla suorittaessani Moodlessa annettua lukupiiritehtävää. Tämän jälkeen minä voisin siis yrittää soveltaa ajatusta käytäntöön. Ja lopuksi minun olisi syytä yrittää jakaa ajatus muiden opettajien ja asiasta kiinnostuneiden kesken. Voin toki (kuten tässä nyt teen) jakaa idean eteenpäin jo ennen kuin olen sitä edes itse käytännössä kokeillut. Voin tässä käyttää vaikkapa tätä blogia (kuten itse asiassa juuri teinkin). Tämä saattaa kuitenkin olla huono ajatus sen valossa, miten vähän lukijoita tällä blogilla on. Voin kuitenkin edelleen käyttää muita kanavia tämän blogikirjoituksen mainostamiseksi. Voin esimerkiksi mainita tästä Yammerissa, Twitterissä ja kahvipöytäkeskustelussa.

Kysymys siis kuuluu: Miten kukin hankkii ja jakaa omaa osaamistaan opetustyössä? Ovatko käytetyt tiedon hankinnan ja jakamisen keinot (kanavat ja lähteet) toimivia? Miten omaa toimintaa voisi parantaa?

Taustamateriaalia:

• Daft, R.L. & Lengel, R.H (1986). Organizational information requirements, media richness and structural design. Management Science 32(5), 554-571.
• Gibbs, G. & Simpson, C. (2004). Conditions Under Which Assessment Supports Students’ Learning. Learning and Teaching in Higher Education 1, 3-31.
• Sonnenwald, D. & Wildemuth, B. (2001). A research method to investigate information seeking using the concept of information horizons: An example from a study of lower socio-economic student's information seeking behaviour. New Review of Information Behaviour Research, 2, 65-86.

Yhteistyön ongelmat

Olen pääsääntöisesti iloinen siitä, että yliopistot tekevät yhteistyötä opintomateriaalien kehittämisessä, tuottamisessa ja jakamisessa. Yhteistyöprojektit ovat ennen muuta antoisia. Ja vaikkei kaikki aina sujukaan ongelmitta, niin ainahan ongelmista oppii.

Mutta se mitä tapahtuu yhteistyön jälkeen, onkin sitten toinen juttu. Minun opetustyötäni on nyt toistuvasti hankaloittanut se, että toisen osapuolen palvelimelle tallennettu yhteistyön tulos ei olekaan enää saatavilla. Kesken kaiken kurssia saattaa jokin videotallenne lakata toimimasta. Aikaa tällöin tuhraantuu jo pelkästään sen etsimiseen, että kenen puoleen ongelman ratkaisemiseksi pitää kääntyä.

Tässäpä teille esimerkkitapaus, rakkaat lukijat. Viime viikolla yhdellä kurssillani lakkasi toimimasta linkki osoitteessa connect.joensuu.fi. Ensimmäinen haaste on ymmärtää, että kenen ja mistä yhteistyön tuotoksesta tässä on kyse. Seuraava haaste on oivaltaa tämän liittyvän jotenkin Itä-Suomen Yliopiston fuusioitumiseen. Ja sekin on hoksattava (jos sitä ei muista tai linkin nimeä osaa lukea), että kyse on Adobe Connect tallenteesta. Sitten tuleekin haastavin vaihe, kun pitää keksiä, että kenen puoleen pitää kääntyä Itä-Suomen Yliopistolla. Siinä siis vierähti tovi jos toinenkin, kun metsästin pelkästään sitä tietoa, että kuka vastaa Adobe Connect tallenteista ja niiden siirroista Itä-Suomen Yliopistolla.

Ongelman ratkaisu voisi olla, että tallentaisin videoluennot suoraan sinne missä niitä käytetäänkin, eli tässä tapauksessa Tampereen Yliopiston Moodleen. Videotallenteet ovat kuitenkin tiedostoina niin massiivisia, että Moodlen tiedostojen maksimikoko tulee vastaan. Ja toisaalta ongelmia voisi tulla siitäkin, että useampi käyttäjä koittaisi toistaa näitä raskaamman puoleisia videoita palvelimelta joka ei siihen välttämättä taivu. Jotenkin videot siis pitäisi ensin pakata pienempään kokoon huonontamatta kuitenkaan laatua liiaksi. Ja jos tämä onkin mahdollista, niin omat taidot ei moiseen riitä.

Tarinan opetus siis on, että jo yhteistyötä tehdessäsi varmista materiaalin pitkäikäinen saanti.

EDIT: Kun eilen laitoin postia muutoksesta Itä-Suomen Yliopiston Oppitupaan, niin nyt tuli jo postia, ja tieto siitä mistä uudesta osoitteesta luento löytyy. Erinomaisen nopeaa palvelua, eli kyllä se kivi lähtee vierimään, kunhan ensin tietää mistä kohtaa sitä pitää kammeta.