Verkko-ohjauksen alkeita

Yliopistopedagogiikan jatkokurssille pitäisi keksiä jokin kehittämistehtävä. Ensimmäisellä kurssin lähiopetuskerralla piti jo tehdä alustava aiheenvalinta, jolloin huomasin olevani Carol Kuhlthaun tiedonhankinnan prosessimallin aloitusvaiheessa: "Aloitusvaiheessa henkilö tunnistaa tarvitsevansa tietoa tai ymmärrystä tehtävän suorittamiseksi."

Päästäkseni alkua pidemmälle, on minun ensin yritettävä tutustua aihealueeseen. Tähän otan työkaluksi oman tulkintani toiminnan teoriasta. Voidakseni siis ymmärtää mitä on esimerkiksi opintojen ohjaus, täytyy minun ensin hahmottaa mistä siinä on kyse, keitä siihen osallistuu, miten sitä tehdään ja miksi sitä tehdään.

Häthätää Googlettamalla löysin Hanne Kolin Slideshare esityksen verkko-ohjauksesta. Sen mukaan ensinnäkin kohteena voivat olla: sisällöt, oppimisprosesit, opiskelu, työskentely ja ryhmäprosessit. Näin ei siis suinkaan ohjata opiskelijoita vaan sitä mitä he tekevät yksin tai yhdessä.

Seuraavaksi sitten pitää kuitenkin selvittää, ketkä tähän ohjaustoimintaan osallistuvat. Ohjaajina voivat muun muassa olla: kouluttaja, tuutori, asiantuntija, toinen opiskelija, pienryhmä ja/tai tietokone. Onkin ajatuksia herättävää oivaltaa, että opiskelun ohjaajina voi olla vaikkapa toisen vuosikurssin opiskelijat tai täysin ulkopuoliset asiantuntijat.

Ja vasta, kun tiedetään mitä ja ketkä tekevät, voidaan ryhtyä pohtimaan, miten jokin tehdään. Oppimista ohjaavina keinoina ja välineinä voivat olla esimerkiksi oppimistehtävät, toimeksiannot, työtavat, aineistot, ohjeistukset, arviointi, palaute ja tietysti erilaiset tekniset välineet. Olennaista kuitenkin on ymmärtää, että kyse ei ole vain välineistä, vaan erilaisista keinoista saada joku toimimaan ohjatusti toivotulla tavalla Opiskelijan on siis opittava käyttämään muun muassa erilaisia aineistoja, ohjeistuksia, ja lisäksi omaksuttava erilaisia työtapoja, sekä opittava suoriutumaan monenlaisista tehtävistä ja toimeksiannoista. Keppinä ja porkkanana voidaan käyttää arviointia ja palautetta.

Mutta suurin mieltäni askarruttava kysymys on, että miksi ohjataan? Mikä on sekä ohjauksen että oppimisen motiivi? Ympäripyöreästi voidaan sanoa, että opiskelijalta edellytetään ja myös hänen itsensä oletetaan tavoittelevan osaamista. Vaan minkälaisesta osaamisesta mahtaakaan olla kyse, jos ei oteta huomioon  jonkin erityisalan tietojen tuntemusta ja taitojen osaamista?

Hanne Koli puhuu ohjauspyrkimyksistä tavoitteina ja miksei myös edellytyksinä. Ensinnäkin oppijan tulee pystyä aktivoimaan aikaisempia toimintamalleja. On siis osattava ottamaan käyttöön jotain jo opittua ja omaksuttua. Reflektoimisen taito on myös tärkeää, eli on osattava arvioida omia käsityksiä ja tuotoksia. Kriittinen tarkastelu ylipäätään on hyödyllinen taito missä tahansa toimessa ja tehtävässä. Lisäksi pitää pystyä fokusoimaan toimintaansa ja välttämään epäolennaista. Sitten on joukko konkreettisempia taitoja kuten omien hypoteesien muotoilemisen taito, tiedon ulkoistamisen taito, synteesin ja vertailun tekemisen taito, käytäntöön soveltamisen taito, yhteisöllisen tiedonrakentelun taito, lähdekritiikki, sekä omien kysymyksenasettelujen ja toimintamallien muodostamisen taito.

Ohjauksen tavoitteena on siis joukko varsin vaativia tietämykseen perustuvia taitoja. Haasteenani siis onkin selvittää, josko ei nyt mitenkään uutena tietona muille, niin ainakin itselleni, miten tähän kaikkeen päästään tietoverkon yli kohtaamatta opiskelijaa välttämättä koskaan kasvoista kasvoihin. Ehkä olen haukannut itselleni liian ison palan kakkua. Se jääköön nähtäväksi tulevien kuukausien aikana. Toivottavasti ensi syksynä pystyn jäsennellysti kertomaan omin sanoin, miten verkko-ohjaus tulisi järjestää, tai ainakin kertomaan, miten sitä ei pidä tehdä.

Taustamateriaalia:

• Hannele Koli, Ohjaus ja vuorovaikutus verkossa

Toiminnan välittyneisyydestä

Yliopistopedagogiikan jatkokurssin ensimmäisellä kerralla kävimme vilkasta ja mielenkiintoista keskustelua Yrjö Engeströmin  ihmisten yleisten toimintamallien teoriasta joka perustuu Lev Vygotskin (Vygotsky) toiminnan välittyneisyyden malliin. Syvältä ja poikittain artikkeleita ja muitakin esityksiä kahlattuani minulle valkeni kaksi asiaa. Ensinnäkään Vygotski ei ilmeisestikään itse piirrellyt kolmioita ja toiseksi Vygotskilla ei ollut motiivia (tulos, tavoite).

Alkuperäisessä toiminnan välittyneisyyttä käsittelevässä mallissa olivat siis vain subjekti, objekti ja väline. Toisinsanoen Vygotskin mukaan ihmisten toiminta on aina kulttuuristen keinojen, välineiden ja merkkien avulla tapahtuvaa. Tämä tekisi mieli haastaa heti kysymällä, että mitä kultturisia keinoja, välineitä tai merkkejä muka tarvitaan pään raapimiseen. Mutta kai sekin tarvitsee kulttuurista ymmärtämistä, että osaa hahmottaa oman kätensä välineeksi millä raapia päätä.

Mutta joissain toiminnan välittyneisyyden malleissa esitetään myös pyhälle subjekti, objekti ja väline -kolminaisuudelle myös häntä, jonka päässä on tulos (outcome). Ymmärtääkseni A.N. Leont'ev sen siihen lisäsi myöhemmin, vaikkakaan ei kuulemma graafisesti sitä malliin koskan lisännytkään. Ajatus ei suinkaan ole huono, sillä toki toiminnalla täytyy olla jokin syy.

Tämä subjektin, objektin, välineen ja tuloksen välinen yhteys on helpointa ymmärtää esittämällä sama kysymyksiksi verhoiltuna, kuten Leont'ev hieman toisessa tarkoituksessa teki erottaakseen toiminnan (activity), teon (action) ja toimenpiteen (operation) tasot. Myös subjekti, objekti, väline ja tulos voidaan korvata kysymyksillä kuka, mitä, miten ja miksi?

Sittemmin Engeström toi malliin mukaan lisäkäsitteitä, jotka ilmeisesti on koettu tarpeelliseksi selittämään ihmisten yleisiä toimintamalleja hieman tarkemmin. Mukaan on otettu yhteisö, säännöt ja työnjako.

Mallin ymmärtämiseksi joudun kuitenkin turvautumaan omaan käsitykseeni ihmisten toimintamalleista. Tohtorikouluaikoinani muistaakseni Risto Kunelius esitti, että minkä tahansa yhteiskunnallisen ilmiön tutkimiseksi on syytä ottaa huomioon neljä tekijää: kulttuuri, teknologia, talous ja valta. En ole aivan varma, käyttikö Kunelius nimenomaan noita termejä. Vapaasti muotoiltuna voidaan nämä kuitenkin käsitteelistä siten, että kyseessä ovat toimijat, keinot, hyöty ja säännöt.

Engeströmin mallia voikin kritisoida kysymällä miksi subjekti ja yhteisö, sekä väline ja työnjako ovat erillisiä? Oman käsitykseni mukaan subjektin ja yhteisön asemesta voidaan puhua yleisesti toimijoista, jotka pyrkivät johonkin tulokseen. Näin siksi, että toiminta ylipäätään on usein kollektiivista tai sen ainakin pitäisi olla. Vastaavasti väline ja työnjako molemmat vastaavat kysymykseen miten jokin tehdään. Väline on siis ylipäätään huono käsite jo Vygotskin mallissa, kun ennemmin pitäisi kai puhua keinoista. Ihmiset siis esimerkiksi kaatavat puita leikkaamalla tai sahaamalla, eivät yksinomaan kirveellä ja sahalla. Työnjako on vain yksi keino muiden joukossa, on sitten kyse aidosta yhteistyöstä (kollaboraatio), liukuhihnatyöstä tai vuorotyöstä.

Säännöt ovat kuitenkin yhtä hyvä lisäys kuin joissain malleissa esiintyvä motivaatio. Toimijat siis pyrkivät johonkin tavoitteeseen joko pakotettuna tai houkuteltuna; Toimintaa joko ohjaa säännöt tai motivoi jotkin palkkiot.

Näin siis itse itselleni selittäen näen, että kyse on siitä, ketkä tekevät, mitä tekevät, miten tekevät ja miksi tekevät. On siis joukko toimijoita jotka toimivat joko hyötyäkseen tai koska niin käsketään, ja he käyttävät toimintaansa joitain keinoja. Käsitteitä on siis lopulta viisi: toimijat, toiminnan kohteet, keinot, tavoitteet ja  säännöt. Siten esimerkiksi yhteisön sääntöjen ohjaamana joukko ihmisiä ryhtyy laatimaan vaikkapa opintosuunnitelmaa joillain keinoin, koska heillä on siihen jokin tavoite. Toisin sanoen, ymmärtääkseen mistä opintosuunnitelmassa on kyse, on myös tarkasteltava sääntöjä, keinoja, prosessiin osallistuvia ja prosessin tavoitteita. Se, minkälaisen kuvion kukin haluaa tästä piirtää, on sitten puhtasti makuasia.

Taustamateriaalia:

• Introduction to Cultural-Historical Activity Theory, Center for Activity Theory and Developmental Work Research, University of Helsinki
• Kuutti, K. (1995). Activity Theory as a potential framework for human-computer interaction research. Published in B. Nardi (ed.): Context and Consciousness: Activity Theory and Human Computer Interaction, Cambridge: MIT Press, 1995, pp. 17-44.
• Marjamäki, M. Pekkola, P. Activity Theory – “Toiminnan teoria”