Muutama sana Moodlesta

Omassa opetuksessa (tai lähinnä verkkokurssien vetämisessä) käytän lähes yksinsomaan Moodle oppimisalustaa. Nyt puolentoista vuoden aktiivikokemuksella on tullut muutama konsti otettua haltuun, mitkä ilman muuta kannattaa jakaa. Moodlea on toki tullut käytettyä aiemminkin, mutta vasta nyt Avoimen yliopiston opettajana on tämä työkalu tullut todella laitetuksi testiin.

Naamat tutuksi ja profiilit kuntoon!

Tämä pätee oikeastaan myös mihin tahansa sosiaalisen median palveluun. Pidä huoli siitä, että yhteisön jäsenet laittavat profiilisivunsa kuntoon ja mahdollisesti myös esittelevät itsensä esimerkiksi keskustelufoorumilla.

Itse opetan Avoimessa yliopistossa lähestulkoon koko informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median perusteita samoille opiskelijoille puolentoista vuoden ajan. Ihmiset pysyvät samoina koko tuon ajan, ja aika hyvin nimet lopulta jäävät mieleen. Muistamisen ja myös ryhmädynamiikan kannalta on kuitenkin olennaista, että nimet voi yhdistää johonkin kuvaan (avatar tai  naamakuva) tai tarinaan (lyhyt esittely).

Olenkin nyt ottanut oikein tehtäväksi, että jokaisen täytyy ensitöikseen laittaa Moodlessa itselleen jonkin profiilikuvan. Tämän lisäksi ensimmäisenä viikkoharjoituksena myös on foorumitehtävä, missä jokaisen täytyy kertoa itsestään jotain vähintään muutamalla lauseella. Tähän esimerkiksi riittää, kun kertoo mistä on kotoisin ja miksi on tullut kurssille opiskelemaan. Kaikille kuvan laittaneille ja itsensä esitelleille luonnollisesti napsahtaa täydet pisteet. Vaatimukseksi voi laittaa 2 pistettä kuvasta ja 3 pistettä esittelystä, eli yhteensä 5 pistettä.

Varsin helppo tapa saada ainakin yhdestä tehtävästä täydet pisteet luonnollisesti toimii myös tehtävien kokonaisarvostelua korottavasti, mutta tämä on mielestäni erittäin tärkeä suoritus jo pelkästään välineen käytön opettelun kannalta. Olemalla avoin luo myös paremmat edellytykset keskinäiselle vuorovaikutukselle.

Pulina- ja pulmapalsta

Joku minun edeltäjäni on hoksannut laittaa Moodle kursseille yleisen foorumin juuri tuolla otsikolla: "Pulina- ja pulmapalsta." Juuri parempaa nimeä tähän tarkoitukseen tehdylle foorumille ei voisi antaa. Nimi on riittävän informatiivinen ja rento viestittämään, että tuolla voi kysyä mitä tahansa kurssiin liittyviä kysymyksiä, ja halutessaan myös keskustella jostain ihan muusta.

Keskustelun tilauksen voi laittaa valinnaiseksi, mutta opettajan on syytä tilata sähköposti-ilmoitukset tuon alueen posteista. Käytäntö on osoittanut, ettei tuolle alueelle juurikaan postiteta mitään turhaa. Sen lisäksi mikään ei ole palkitsevampaa, kuin havaita, että opiskelijat toisinaan antavat myös vertaistukea toisillensa. Ei niin, ettei se olisi opettajan velvollisuus, mutta välineen ja sosiaalisen median opettelun kannalta on olennaista, että koetaan myös vertaistuen antamista ja saamista.

Viikkotehtävien koottu palaute yhden viestiketjun foorumina

Kootun palautteen antamisen on varmasti monikin peruskurssien opettaja havainnut paremmaksi, kuin yrittääkään vastata kaikille erikseen. On tietysti erityistilanteita, jolloin palautteen täytyy olla henkilökohtaista, mutta yleensä viikkoharjoituksiin liittyvän palautteen voi kirjoittaa yhteisesti kaikille. Näin samalla kaikki oppivat yksittäistapauksista.

Uutena ajatuksena ainakin itselleni on, että koottu palaute kirjoitetaan yhden keskustelusäikeen foorumina. Ensinnäkin tällaisen keskustelualueen tilaus voidaan laittaa pakotetuksi, jolloin opiskelijat varmasti saavat sähköpostiinsa ilmoituksen, kun palaute on saatavilla. Toiseksi keskustelualue antaa suoraan parhaan mahdollisen alueen esittää lisäkysymyksiä. Käytännössä näitä ei yleensä tule, mutta ainakin opiskelijoille on ainakin annettu tähän mahdollisuus. Kolmanneksi etuna on, että opettajalle jää helppo alusta täydentää tätä koottua palautetta, jos tarve vaatii.

Kootussa palautteessa täytyy säilyttää anonymiteetti, eli ei voi lähteä siteeraamaan ketään nimellä, ei edes missään neutraaleissa ja positiivisissa sanomisissa. Näin siis lähinnä sellaisissa tehtävissä, jotka palautetaan ainoastaan opettajalle. Keskustelualuilla palautetuissa tehtävissä voi toki siteerata myös suoraan nimellä, mutta keskustelualueen käytöstä tehtävänä lisää seuraavassa luvussa.

Keskustelualueen käyttö tehtävissä

Itse käytän kursseillani numeerista arviointia asteikolla 1-5. Ja nollankin voi saada, jos ei vastaa mitään tai vastaus on täysin kelvoton. Jokainen viikkotehtävä arvioidaan tällä asteikolla, ja lopuksi kurssiarvosanaksi muodostuu tehtävien keskiarvo. Omasta mielestäni tämä arviointimenetelmä motivoi niin opiskelijoita yrittämään parhaansa kunkin tehtävän suorittamisessa kuin minua itseäni niiden lukemisessa ja arvioinnissa.

Keskustelualueilla yleensä käytän arvioinnin käyttöperiaatteena arviointien summaa. Näin on helpointa yksinkertaisesti antaa pisteitä kullekin kommentille, jolloin järjestelmä laskee niiden summan viiteen pisteeseen asti. Jos joku tulee kommentoineeksi yli viiden pisteen arvosta, niin se jää opiskelijan oman aktiivisuuden piikkiin, eli opiskelija saa kuitenkin vain maksimissaan 5 pistettä.

Joissain tehtävissä vaadin opiskelijoita avauspuheenvuoron lisäksi kommentoimaan, luvaten esimerkiksi avauksesta 2 pistettä ja kustakin kommentista 1 pisteen. Toisinaan taas saatan käyttää tehtävää, missä riittää joko yksi laajahko vastaus (n. 400 sanaa), tai vaihtoehtoisesti voi lyhyemmän avauksen lisäksi kerätä pisteitä aina viiteen pisteeseen asti. Näin siksi, että jotkut opiskelijat kirjoittavat mieluummin esseevastauksia kuin keskustelevat. Foorumia käytän kuitenkin siksi, että opiskelijoille jää mahdollisuus lukea toisten suorituksia ja oppia niistä. Tämä luonnollisesti sopii vain sellaisiin tehtäviin, missä ei ole mitään yhtä oikeaa vastausta vaan lähinnä vaaditaan opiskelijoilta omaa aiheen pohdintaa.

Foorumivastausten arvioinnissa toki olennaisinta on sisältö. Tehtävänannossa on siis syytä mainita, ettei pisteitä heru vain toisten mielipiteiden myötäilemisestä, vaan omassa vastauksessa pitää tuoda aiheeseen jotain uutta. Hyviä vastauksia voi kuitenkin mielestäni pisteyttää myös niiden pituuden perusteella. Esimerkiksi 400 sanan miniesseesuorituksessa voi sanamäärän jakaa 90:llä, jolloin 450 sanaa tai tämän ylimenevästä vastauksesta saa täydet viisi pistettä, kunhan vastaus on siis sisällöllisesti hyvä ja siinä vastataan kaikkeen mitä tehtävänannossa kysytään. Samaa 90:llä jaollista laskukaavaa voi sitten soveltaa myös kommenttien pisteytykseen.

Osaamistavoitteet näkyväksi

Yliopistopedagogiikan jatkokurssilla nousi viime perjantaina esille mielipide siitä, että opiskelijat tuskin lukevat kullekin kurssille opetusohjelmassa määriteltyjä osaamistavoitteita. Nyt uutena ajatuksena mieleeni tuli, että osaamistavoitteet voisi ottaa puheeksi kullakin kurssilla. Ja esimerkiksi tutkivan opiskelun kurssilla tämän voi ottaa osaksi tehtävänsuoritusta.

Esimerkiksi Avoimen yliopiston Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkivan opiskelun kurssilla pitää opiskelijoiden laatia kaikista perusteiden kursseista portfolio, missä he summaavat oppimansa kunkin kurssin osalta. Tällä hetkellä portfolion kirjoittamisen ohjaavina kysymyksinä ovat seuraavat:

• Mitä tiesin opintojakson aiheesta aiemmin, mitä en tietänyt, mitä minun tuli oppia?
• Mikä oli tärkeintä tällä opintojaksolla?
• Saavutinko tavoitteeni?
• Mitä koen oppineeni?
• Miten opintojaksolla käsitellyt teemat linkittyvät muiden opintojaksojen sisältöihin?

Näiden lisäksi opiskelijoita voisi kuitenkin myös pyytää pohtimaan, ovatko he mielestänsä saavuttaneet kurssille asetetut osaamistavoitteet, ja miten tässä on onnistuttu.

Muutoinkin jokaisen kurssin alussa voisi osaamistavoitteet tuoda esille ja kurssin lopussa haastaa opiskelijat pohtimaan, miten tässä on onnistuttu.

Taustamateriaalia:

• Opettajan opas: Vinkkejä verkko-opetukseen, Tampereen yliopiston Learning2 Moodlen käyttäjille.

Verkko-ohjauksen alkeita

Yliopistopedagogiikan jatkokurssille pitäisi keksiä jokin kehittämistehtävä. Ensimmäisellä kurssin lähiopetuskerralla piti jo tehdä alustava aiheenvalinta, jolloin huomasin olevani Carol Kuhlthaun tiedonhankinnan prosessimallin aloitusvaiheessa: "Aloitusvaiheessa henkilö tunnistaa tarvitsevansa tietoa tai ymmärrystä tehtävän suorittamiseksi."

Päästäkseni alkua pidemmälle, on minun ensin yritettävä tutustua aihealueeseen. Tähän otan työkaluksi oman tulkintani toiminnan teoriasta. Voidakseni siis ymmärtää mitä on esimerkiksi opintojen ohjaus, täytyy minun ensin hahmottaa mistä siinä on kyse, keitä siihen osallistuu, miten sitä tehdään ja miksi sitä tehdään.

Häthätää Googlettamalla löysin Hanne Kolin Slideshare esityksen verkko-ohjauksesta. Sen mukaan ensinnäkin kohteena voivat olla: sisällöt, oppimisprosesit, opiskelu, työskentely ja ryhmäprosessit. Näin ei siis suinkaan ohjata opiskelijoita vaan sitä mitä he tekevät yksin tai yhdessä.

Seuraavaksi sitten pitää kuitenkin selvittää, ketkä tähän ohjaustoimintaan osallistuvat. Ohjaajina voivat muun muassa olla: kouluttaja, tuutori, asiantuntija, toinen opiskelija, pienryhmä ja/tai tietokone. Onkin ajatuksia herättävää oivaltaa, että opiskelun ohjaajina voi olla vaikkapa toisen vuosikurssin opiskelijat tai täysin ulkopuoliset asiantuntijat.

Ja vasta, kun tiedetään mitä ja ketkä tekevät, voidaan ryhtyä pohtimaan, miten jokin tehdään. Oppimista ohjaavina keinoina ja välineinä voivat olla esimerkiksi oppimistehtävät, toimeksiannot, työtavat, aineistot, ohjeistukset, arviointi, palaute ja tietysti erilaiset tekniset välineet. Olennaista kuitenkin on ymmärtää, että kyse ei ole vain välineistä, vaan erilaisista keinoista saada joku toimimaan ohjatusti toivotulla tavalla Opiskelijan on siis opittava käyttämään muun muassa erilaisia aineistoja, ohjeistuksia, ja lisäksi omaksuttava erilaisia työtapoja, sekä opittava suoriutumaan monenlaisista tehtävistä ja toimeksiannoista. Keppinä ja porkkanana voidaan käyttää arviointia ja palautetta.

Mutta suurin mieltäni askarruttava kysymys on, että miksi ohjataan? Mikä on sekä ohjauksen että oppimisen motiivi? Ympäripyöreästi voidaan sanoa, että opiskelijalta edellytetään ja myös hänen itsensä oletetaan tavoittelevan osaamista. Vaan minkälaisesta osaamisesta mahtaakaan olla kyse, jos ei oteta huomioon  jonkin erityisalan tietojen tuntemusta ja taitojen osaamista?

Hanne Koli puhuu ohjauspyrkimyksistä tavoitteina ja miksei myös edellytyksinä. Ensinnäkin oppijan tulee pystyä aktivoimaan aikaisempia toimintamalleja. On siis osattava ottamaan käyttöön jotain jo opittua ja omaksuttua. Reflektoimisen taito on myös tärkeää, eli on osattava arvioida omia käsityksiä ja tuotoksia. Kriittinen tarkastelu ylipäätään on hyödyllinen taito missä tahansa toimessa ja tehtävässä. Lisäksi pitää pystyä fokusoimaan toimintaansa ja välttämään epäolennaista. Sitten on joukko konkreettisempia taitoja kuten omien hypoteesien muotoilemisen taito, tiedon ulkoistamisen taito, synteesin ja vertailun tekemisen taito, käytäntöön soveltamisen taito, yhteisöllisen tiedonrakentelun taito, lähdekritiikki, sekä omien kysymyksenasettelujen ja toimintamallien muodostamisen taito.

Ohjauksen tavoitteena on siis joukko varsin vaativia tietämykseen perustuvia taitoja. Haasteenani siis onkin selvittää, josko ei nyt mitenkään uutena tietona muille, niin ainakin itselleni, miten tähän kaikkeen päästään tietoverkon yli kohtaamatta opiskelijaa välttämättä koskaan kasvoista kasvoihin. Ehkä olen haukannut itselleni liian ison palan kakkua. Se jääköön nähtäväksi tulevien kuukausien aikana. Toivottavasti ensi syksynä pystyn jäsennellysti kertomaan omin sanoin, miten verkko-ohjaus tulisi järjestää, tai ainakin kertomaan, miten sitä ei pidä tehdä.

Taustamateriaalia:

• Hannele Koli, Ohjaus ja vuorovaikutus verkossa