Päästäkseni alkua pidemmälle, on minun ensin yritettävä tutustua aihealueeseen. Tähän otan työkaluksi oman tulkintani toiminnan teoriasta. Voidakseni siis ymmärtää mitä on esimerkiksi opintojen ohjaus, täytyy minun ensin hahmottaa mistä siinä on kyse, keitä siihen osallistuu, miten sitä tehdään ja miksi sitä tehdään.
Häthätää Googlettamalla löysin Hanne Kolin Slideshare esityksen verkko-ohjauksesta. Sen mukaan ensinnäkin kohteena voivat olla: sisällöt, oppimisprosesit, opiskelu, työskentely ja ryhmäprosessit. Näin ei siis suinkaan ohjata opiskelijoita vaan sitä mitä he tekevät yksin tai yhdessä.
Seuraavaksi sitten pitää kuitenkin selvittää, ketkä tähän ohjaustoimintaan osallistuvat. Ohjaajina voivat muun muassa olla: kouluttaja, tuutori, asiantuntija, toinen opiskelija, pienryhmä ja/tai tietokone. Onkin ajatuksia herättävää oivaltaa, että opiskelun ohjaajina voi olla vaikkapa toisen vuosikurssin opiskelijat tai täysin ulkopuoliset asiantuntijat.
Ja vasta, kun tiedetään mitä ja ketkä tekevät, voidaan ryhtyä pohtimaan, miten jokin tehdään. Oppimista ohjaavina keinoina ja välineinä voivat olla esimerkiksi oppimistehtävät, toimeksiannot, työtavat, aineistot, ohjeistukset, arviointi, palaute ja tietysti erilaiset tekniset välineet. Olennaista kuitenkin on ymmärtää, että kyse ei ole vain välineistä, vaan erilaisista keinoista saada joku toimimaan ohjatusti toivotulla tavalla Opiskelijan on siis opittava käyttämään muun muassa erilaisia aineistoja, ohjeistuksia, ja lisäksi omaksuttava erilaisia työtapoja, sekä opittava suoriutumaan monenlaisista tehtävistä ja toimeksiannoista. Keppinä ja porkkanana voidaan käyttää arviointia ja palautetta.
Mutta suurin mieltäni askarruttava kysymys on, että miksi ohjataan? Mikä on sekä ohjauksen että oppimisen motiivi? Ympäripyöreästi voidaan sanoa, että opiskelijalta edellytetään ja myös hänen itsensä oletetaan tavoittelevan osaamista. Vaan minkälaisesta osaamisesta mahtaakaan olla kyse, jos ei oteta huomioon jonkin erityisalan tietojen tuntemusta ja taitojen osaamista?
Hanne Koli puhuu ohjauspyrkimyksistä tavoitteina ja miksei myös edellytyksinä. Ensinnäkin oppijan tulee pystyä aktivoimaan aikaisempia toimintamalleja. On siis osattava ottamaan käyttöön jotain jo opittua ja omaksuttua. Reflektoimisen taito on myös tärkeää, eli on osattava arvioida omia käsityksiä ja tuotoksia. Kriittinen tarkastelu ylipäätään on hyödyllinen taito missä tahansa toimessa ja tehtävässä. Lisäksi pitää pystyä fokusoimaan toimintaansa ja välttämään epäolennaista. Sitten on joukko konkreettisempia taitoja kuten omien hypoteesien muotoilemisen taito, tiedon ulkoistamisen taito, synteesin ja vertailun tekemisen taito, käytäntöön soveltamisen taito, yhteisöllisen tiedonrakentelun taito, lähdekritiikki, sekä omien kysymyksenasettelujen ja toimintamallien muodostamisen taito.
Ohjauksen tavoitteena on siis joukko varsin vaativia tietämykseen perustuvia taitoja. Haasteenani siis onkin selvittää, josko ei nyt mitenkään uutena tietona muille, niin ainakin itselleni, miten tähän kaikkeen päästään tietoverkon yli kohtaamatta opiskelijaa välttämättä koskaan kasvoista kasvoihin. Ehkä olen haukannut itselleni liian ison palan kakkua. Se jääköön nähtäväksi tulevien kuukausien aikana. Toivottavasti ensi syksynä pystyn jäsennellysti kertomaan omin sanoin, miten verkko-ohjaus tulisi järjestää, tai ainakin kertomaan, miten sitä ei pidä tehdä.
Taustamateriaalia:
- Hannele Koli, Ohjaus ja vuorovaikutus verkossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti