Akateemisen verkkoviestinnän osatekijät

Keskusteleminen aina auttaa, eli sain yliopistopedagogiikan jatkokurssin opiskelijakollegoiltani arvokasta ohjausta kehittämistehtäväni jäsentämiseksi. Sain heiltä ratkaisuja ongelmiin ja kipinää aiheen tutkimiseen. Mutta ennen muuta sain reflektoivaa tukea omien ajatusteni jäsentämiseen.

Koitan tässä siis listata ja jäsentää kaikki "liikkuvat" tai "jähmeät" osat, jotka jollain tavoin liittyvät ja vaikuttavat yhteisöviestintään tietoverkoissa. Kuvan koko mielikuvakartta löytyy osoitteesta: http://mind42.com/public/6d5d6bae-1779-4289-be40-c80c81ec620e

Tehtäväsoveltuvuus

Oman alani eli infromaatiotutkimuksen näkökulmasta olen vahvasti omaksunut tehtäväkeskeisen näkökulman. Kaikkeen toimintaan vaikuttaa pitkäli se, minkä tyyppistä tuo toiminta tai tehtävä on esimerkiksi kompleksisuudeltaan ja ennakoitavuudeltaan. (Byström  1999; Daft ja Lengel 1986). Mitä vähemmän jostain tiedetään etukäteen ja mitä kompleksisemmasta tehtävästä on kyse, sen rikkaampaa mediaa pyritään käyttämään. Sen takia ihmset mieluummin istuvat kasvokkain kokouksissa sähköpostitse viestimisen sijaan, kun on kyse esimerkiksi neuvoteltava opetussuunnitelmauudistuksesta. Mutta sähköposti on kuintenkin luonteva väline silloni, kun on nopeasti ja varmasti välitettävä faktatietoa.

Myös tehtävän vaihe vaikuttaa viestintä- ja tiedonhankintavälineen valintaan (Kuhlthau 1993). Ja tämä on usein selitettävissä yksinkertaisesti sillä, että usein tavoitellut lopputulokset ovat tehtävän alussa vaikeammin ennakoitavia kuin tehtävän loppupuolella. Samoin ongelmat saattavat olla kompleksisempia tehtävän alussa kuin mitä ne ovat tehtävän loppupuolella.

Palveluriippuvuus

Palveluriippuvuuden asemesta voitaisiin myös puhua välineriippuvuudesta. Tehtäviä ja niisden yhteydessä tapahtuvaa viestintää käydään välineiden ehdoilla. On eri asia yrittää hakata nauloja kengällä kuin mitä se tähän tehtävään suunnitellulla vasaralla. Samoin on eri asia esimerkiksi työskennellä avokonttorissa kuin työskennellä yksin omassa huoneessa. Toinen tukee avointa kesksutelua ja toinen keskittymistä.

Viestintävälineet voivat vastaavasti soveltua hyvin yhteen käyttötarkoitukseen tai välttävästi moneen tarkoitukseen. Tämän vuoksi joudutaan monesti hankkimaan mieluummin nippu työkaluja sen sijaan, että yritettäisiin tulla toimeen yhdellä "Sveitsin armeijan monitoimilinkkarilla". Esimerkiksi Moodle-oppimisympäristöön on yritetty saada monta toimintoa, mutta sitten huomattu niiden toimivan vain välttävästi. Monesti niin sanottu monikanavaisuus onkin parempi vaihtoehto kuin yrittää tulla toimeen yhdellä portaalipalvelulla.

Kilpailu välinemarkkinoilla on puolestaan kovaa. Rahalla luonnollisesti saa usein laatua, mutta tietokonesovellumarkkinoilla tämä ei välttämättä päde. Tutkijat saattavat esimerkiksi käyttää ilmaissovelluksia, kun eivät koe saavansa riittävästi vastinetta rahalle, jos hankkisivat jonkin sovelluksen. Ja tekee sitten niin tai näin, jää usein riippuvaiseksi valitsemastaan välineestä, koska vaihtaminen on usein liian hankalaa tai aikaa vievää.

Kaiken lisäksi erityishuolena on, miten hyvin välineen tarjoaja pystyy huolehtimaan tietosuojasta. Viestinnän pitäisi olla aina luottamuksellista ja kohdennettua vain niille joita se koskee.

Yksilölliset tekijät

Paljon on myös kiinni viestijästä itsestään. Me voimme olla joko teknologiavastaisia tai kaikkea uutta ennakkoluulottomasti kokeilevia opportunisteja. Voimme olla mustasukkaisia tiedon panttaajia tai henkeen ja vereen tiedon avoimmuutta puolustavia. Infoähkyn masentamina joudumme priorisoimaan mitä uutiskanavaa yleensä ehdimme seurata ja kenen kanssa viestimme.

Oman haasteensa asettaa ammattiylpeys tai sille osin vastakkainen nöyryys. Voimme esimerkiksi välttää kommunikointia kasvojen menettämisen pelosta, auktoriteettien kunnioituksesta, leimautumisen pelosta, tai toisten tontille menemisen pelosta. Mutta voimme myös olla ammatissamme nöyriä ja oman rajoittuneisuutemme ja tietämättömyyden tunnustavia, jotka rohkeasti tuovat tämän julki, ja yrittävät innostaa toisiakin tuomaan ajatuksensa julki erehtymistä pelkäämättä.

Yhteisöllisyys

Kaikessa viestinnässä on tietenkin ajatuksena yhdessä toimiminen. Ja yhdessä toimimisen ehtona en tietysti toimiva keskinäisviestintä. Mutta yhteistoiminta voi olla joko pieniin ryhmiin pirstaloitunutta tai koko yhteisön osallistumaan yrittävää toimintaa. Yhtäältä pienet ryhmät voivat olla usein hyvinkin tehokkaita verrattuna suuriin yhteen hiileen puhaltaviin (tai sitä yrittäviin) organisaatioihin, ja toisaalta minkä tahansa yhteisön olisi vähintään tunnettava ja tunnustettava koko yhteisöä sitovat yhteiset strategiat ja säännöt. Keskinäisviestintä voi siis olla joko kuppikuntaista tai koko yhteisön mukaan ottavaa. Ja tässä toki vaikuttaa edellä mainituista ainakin tehtäväsidonnaisuus ja yksilölliset erot.

Yhteisön tietämys ja informaatio voivat olla myös joko julkista tai salattavaa. Tämä asettaa haasteita paitsi sille, kenen kesken viestitään tai ylipäätään saadaan viestiä, niin myös viestintävälineiden teknisille ominaisuuksille.

Ja kun puhutaan akateemisesta yhteisöstä, missä yhtenä keskeisenä tavoitteena ja haasteena on akateemisen tiedon opettaminen ja uusien akateemisesti koulutettujen sukupolvien kasvattaminen, niin tällöin joudutaan myös pohtimaan viestinnästä muun muassa opettajien ja opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden sekä opiskelijoiden ja tutkijoiden välillä. Tällöin esimerkiksi yksilölliset erot voivat näyttäytytä entistäkin haasteellisemmilta.

Lopuksi

Tässä siis tämän hetkinen käsitykseni akateemisen tietoverkoissa tapahtuvan viestinnän haasteista. Otan mielelläni vastaan palautetta ja kommentteja. Olenko esimerkiksi vielä unohtanut joitain oleellisia osatekijöitä? Koen itse olevani tällä hetkellä Kuhlthaun tiedonhankintaprosessin fokuksen muodostusvaiheessa, joten seuraavaksi alan koostamaan tarkempia kuvauksia ja esimerkkejä tässä mainituista osatekijöistä.

Lähteitä

• Byström, K. (1999). Task complexity, information types and information sources. Väitöskirja.
• Daft, R.L. & Lengel, R.H. (1986). Organizational information requirements, media richness and
• structural design. Management Science 32(5), 554-571.
• Kuhlthau, C. (1993). Seeking meaning. A process approach to library and information services. Norwood, NJ: Ablex, Toinen uudistettu painos 2004.